Takametsän kuuliaiset
aivopestyt lahkolaiset
hengittäkää tätä kukkaista ilmaa
korvista sisään ja suusta ulos

Riisukaapa päänne noista
joutavista koukeroista
ajattelen teidän puolestanne
tyhjäpäänä rakkaitanne

Kun sädekehä himmenee
tähti uppoaa
takaisin turpeeseen
koloistaan syliin perkeleen
tanssimaan
transsimaan syvät rivit

Pian koittaa uusi aika
sätkynukke vaihtuu toiseen
naruissa kii sama tunkkainen äijä
korvista sisään ja suusta ulos

Kun sädekehä himmenee...

Sukellan sielujen valtamereen
valitsen heikoimman sen tyttäreen
levitän tautini peitän vereen
jatkukoon elomme alla ikeen

Kun sädekehä himmenee...

Tanssimaan!
Transsimaa!
Tanssimaan!