Vesi on niin kylmää,
en pohjaa nähdä voi.
En löytänyt enää,
minulle tarkoitusta.
Epäonnistuminen antoi,
mutta nyt se ottaa.

..ja me opittiin,
luottamaan valheisiin,
ja me opittiin,
huutamaan kun tohdittiin,
kun syvälle sattui niin,
kun asiat todettiin.

Ja ne sanat,
jotka tuhottiin,
ja ne sanat jotka kuulla haluttiin,
joilla muut unohdettiin,
joilla minutkin unohdit.

Joskus jaksoin nauraa,
nyt on pelko mennyt pois.
Mikään ei satu enää,
en enää edes itke.

Minä en tiennyt enää mihin meen,
tuntui kuin oisin tullut tänne uudelleen.
Sama vanha paikka samat vanhat haavat.

En jaksa enää, en jaksa elää.