Yövyit minun vierelläin,
hymyilin kun pidit musta kii.
Annoit minun unohtaa,
hetkeksi minun maailmani.

Halki aikojen,
yksinäisten tuntien,
päivät niin pitkiä on.

Päivästä toiseen,
vuodesta vuoteen,
tunteet vain valheita on.

Tiedät minun nauttivan,
kun mä nään et polvillaan sä oot,
mut tiedä et kuitenkaan,
et voi antaa mitä mä haluan.

Halki aikojen,
yksinäisten tuntien,
päivät niin pitkiä on.

Päivästä toiseen,
vuodesta vuoteen,
tunteet vain valheita on.

Illat nää mua muistuttaa,
kuinka paljon jaksan odottaa,
sitä tunnetta, joka mulle hymyn toi.

Läpi usvaisten aamujen,
halki sateen peittämien katujen,
jokainen päivä on niin yksinäinen.