Täällä minä olen niinkuin olen aina ollut
Ja tulen varmaan aina olemaan
Ajan orja minä kahleitani kannan
Aina hämärästä hämärään

Jos myisin itseni tänään
Ostaja joutuisi pettymään
Aina toistan lausetta samaa
Kivestä et tulta väkisin saa

Kun unelmat mielen pelloille palaa
Eikä löydy Sateentekijää
Pyhä Isä meiltä kasvonsa salaa
Ja onni karttaa etsijää

Pienet murheet suurenee
Ja maailma pienenee
Kun kaikki mitä toivon
Aina minua pakenee

Ehkäpä joskus irti päästän, en tänään kuitenkaan
Tänä iltana en astu kadotukseen
Ehkäpä läpi tähtitarhan joku minua katselee
Hänen silmissään en vaivu unohdukseen

Aina sataa vaikka aurinko paistaa
Ja tiedän mitä se tarkoittaa
Vierailta huulilta vereni voin maistaa
Minä vuodan kuiviin

Toivo vaihtuu katkeruuteen
Kuolee usko ihmiseen
En enää nouse aamuun uuteen
Vaan pimeässä lähtöä teen

Luojan luoma matkalla kotiin
Aina eksyy uudestaan

Ehkäpä joskus irti päästän, en tänään kuitenkaan
Tänä iltana en astu kadotukseen
Ehkäpä läpi tähtitarhan joku minua katselee
Hänen silmissään en vaivu unohdukseen

Hukun uneen pimeään
Yksin tyhjyyteeni jään
Niin kyllästynyt elämään

Unohduksen puutarhaan
Loppuani katsomaan
Kaipaan luokse Sateentekijän

Ehkäpä joskus irti päästän, en tänään kuitenkaan
Tänä iltana en astu kadotukseen
Ehkäpä läpi tähtitarhan joku minua katselee
Hänen silmissään en vaivu unohdukseen