mielen kuunnelmista
tiedän sen
miltä tuntuu olla
kuullos aamukasteen

joka aina poistuu
ennen kuin hyvästin jättää
mutta aina saapuu
jotta voi lähteä

kuin

miinaan astunut mieli
kaivannen opastajaa
kiimaan taipunut kieli
ei saa ulos sanaakaan

kuolon muunnellista
mainittakoon aaveet
jotka valoa päin
alati astelee

joka askel työntää
valoa kauemmas
kunnes pimeys siintää
hiljaa katsellen

kun

miinaan astunut mieli
kaivannee opastajaa
kiimaan taipunut kieli
ei saa ulos sanaakaan