Me oltiin salaa siellä joo
tukehduttiin melkein komeroon
jonne meidät pakoon ajettiin
oltiin kuin pikkukakarat
äidin kadottamat ipanat
jotka eivät tyydy askeliin
turvallisiin
meiltä saattoi joskus unohtuu
säännöt eivät aina mieleen tuu
jos pöydät täyteen katetaan
eikä pitäis koskaan luullakaan
et se ehkä loppuis kuolemaan
että täällä liikaa valvotaan
ja notkutaan
ja taas viestin saat sun kännykkään
mä en pysty enää selittään
miks aina kun sulle kirjoitan niin
sorrun huutomerkkeihin miljooniin
ja miks aina kun oot sä vieressä mun
niin sinuun uudestaan rakastun
me huomattiin monta asiaa
jotka välttelee ihmistajuntaa
nääs hiljainen laulu on kauniimpaa
ja vaikkei kukot käskien laulakaan
minä saattaisin laulaa jos pyydät vaan
minä saattaisin laulaa hiljempaa
kuin muut uskaltaa
aina joskus on vaikea sanoa
miten eroaa haave ja unelma
miten eroaa välit rivien
kun me vaihdettiin nallekarkkeja
sä sait multa punaisia
kaikkihan merkityksen sen
tietää punaisen
mut maaliskuussa sä sanoit että
joudut lähtemään
huomenna kun ensimmäiset linnut
puussa räkättää
mut sano mulle et on kolme päivää
vielä siihen huomiseen
ja sano mulle et se aika riittää
yhden maailman luomiseen
sillä aina kun sulle kirjoitan niin
sorrun huutomerkkeihin miljooniin.