Kaikki mitä tarviin, on mul jo valmiiks valmiin
Mul on ystävii, perhe.. no mul on niitä kaikkii
Mut silti aina tuntuu et jotain jää puuttuu
Ei enää murrosiän hurmost sisälläni tunnu

Ei enää sit hulluut, et voi tehä mitä tahansa
Ei enää sit juttuu, et voi dokaa kaikki varansa
Ei enää vaihtoehton et sen vois vaik varastaa
Mut virheitä sattuu, silti kaikki tekee parhaansa

Tuntuu karvaalta, mut ihmisen on kasvettava
Tuntuu pahalta, nykyää kaikesta on maksettava
Mitää ei saa ilmatteeks, kaikki on annettava
Mut mä haluun sen kaiken takas vähän vanhempana

Kunhan tästä kasvan ja alan olee omillaa
En haluu olla aikuisena mies keskellä toria
Ilman kotia, ilman omaisii
Kattoisin huomisee, jos uskaltaisin


"aika kasvaa, ajat muuttuu
paljon tapahtuu, paikalle ei voi juuttuu
en ymmärrä miks kaikki mulle suuttuu
toivon et kuolinvuoteelt mult ei mitää puutu"


Aika kasvaa aikaa vastaan vaikka ikäänyn taas vaan\
pahaa vastaan, otan matsin vastentahtoa vastaan\
Mitä tolle nyt tehdään, dissataan oikeen kunnolla\
Viskataan nyt vielä päälle tyhjäl olut pullolla\

Huonol omatunnolla, kehtaat runnella\
isket oikeen tunteella, sekunnit tuntuu tunneilta\
Kun sä vihdoin lopetat sun egon rakennuksen\
teet valituksen musast, pyydät levyst alennuksen\

Kuinka tähän tilanteeseen voi joutuu ja miksi\
Elämä maanpäällä on jo niin iso riski\
Siks mä haluun tehä tätä mahollisimman paljon\
riimeilläni mä vastaan, vitutukseen taidol\

Nyt kun ajattelee et pitäs alkaa elää omillaa\
Tovin kelailee ja Koti alkaa tuntua kodilta\
elämäs on asioita joita on pakko hoitaa\
se vaa niin vitusti sitä voimaa.\

"aika kasvaa, ajat muuttuu
paljon tapahtuu, paikalle ei voi juuttuu
en ymmärrä miks kaikki mulle suuttuu
toivon et kuolinvuoteelt mult ei mitää puutu"