UNKARIN TUMMA LUUMU

Mihin hänessä ihastuin,
silmien hymyyn lämpimään.
Se lämpö näytti aidolta,
niin kuin kaikki muukin hänessä.

Mihin hänessä ihastuin,
ulkomuotoon sangen näyttävään.
Ja kuori pysyi kunnossa aina,
sai sen hyvältä näyttämään.

Oli kuin Unkarin tumma luumu,
päältä pehmeä, mut sisältä kova.
Unkarin tumma luumu,
makee tai hapan, arvaamaton.

Mihin hänessä ihastuin,
huulien aistillisuuteen pehmeään.
Mut niistä huulista pehmeys haihtui
pikkuhiljaa itsestään.

Mihin hänessä ihastuin,
ääneensä kuulaaseen ja sointuvaan.
Mutta ääni kellossa muuttui,
kun opin hänet tuntemaan.