Tyynenä on maan povi
Kun maahan on laskettu uhrilahja
Veden pinnan rikkonut heitetty kivi
Kiiltelevi rannalla puhtaana

On tämän maan voima koettu
Jo monta vuosituhatta aiemmin
Vuorten uumenista kummunnut valitus
Eksyneitten kohdatessa toisensa

Kumpuaa se laulu jostain kaukaa
Auringon säteissä ratsastavi
Sävelten kirkas ja hempeä kirjo
Joka linnun tavoin liitää

Joukko hymnin lämpimän
Mutta kovan on
Lopettelemassa tuota
Tuhtia laulua

Kun papittaren viitassa
Saapuu se naaras
Joka uhrilahjan syliinsä ottaa
Ja poistuu omaan maailmaansa