Joku rikkonut kylän rauhan on,
yön turvin ryöstänyt morsion.
Metsään jäljet johtavat sen,
joen vartta syvälle synkkyyteen.
Korkealla yllä metsän kielletyn,
näet hahmojen mustien liitävän.

Metsä korppien.
Kaarnekorpi.

Kolme kuuta sitten pyysi
seppä kättä päällikön tyttären.
Häitä juhlittavaksi aiottiin
aikaan lehtien keltaisten.
Nyt kadonnut on morsian tulitukkainen
kirotun metsän syvyyteen.

Metsä korppien.
Kaarnekorpi.

Ahjossa hehkuu rauta tulinen,
rauta järven pohjan mutaisen.
Tästä raudasta pakottaa seppä
muodon aseen tapaisen.

Vasara iskee alasimelle tulta,
vähitellen alkaa ase saada hahmoaan.
Kirves kaksiteräinen
syntyy käsissä mestarin,
vedellä lähteen kirkasvetisen
karkaisee kovuuden viimeisen.

Valmiin aseen terää
koittaa varteen petäjän,
valittaen taipuu runko
tahtoon kirveen käyttäjän.

Valmis on hän kohtaamaan
metsän pahuuden,
aamun tullen alkaa
matka epätoivoinen.

Joen vartta jälkiä seuraten
matkaa seppä läpi ryteikön.
Havujen alla maa märkivä, rupinen
ilman valoa riutuu itkien.

Korkealla yllä latvojen
kuulla voit äänen korppien.
Mestarilleen linnut nuo
varoituksen uhkasta vie.

Päättyy jälki ryöstäjän
majaan sammaloituvaan.
Erottaa sepän kirves
oven vanhoista karmeistaan.

Ryöstäjän puolustus turhaa on
halkaisee kirves vaikka kallion.
Surmattuna vihollinen jää
häät keltaisten lehtien pidetään.

Metsä korppien.
Kaarnekorpi.