On hylätty rautatie, kiskot ruohoon peittyneet
Neito pitkin sitä kulkee, paljasjaloin astelee
On katse eteenpäin horisontin suuntaan

On kirje kädessään, sitä tyhjin silmin tuijottaa
Paperia likomärkää tuskin pystyy lukemaan
Nuo sanat kuluneet hän tahtois unohtaa

Ei se tyttö itke
Ei se kyyneleitä vuodata, ei enää
Ei se kyyneleitä vuodata, ei enää
Jäljellä oo yhtään pisaraa

Luona kyläntapaisen kaartuu polku vasempaan
Sillan luona siintää valot bensa-aseman
Kromi kiiltelee ja kahvinpavut tuoksuu

Mies kyydin tarjoaa, tyttö autoon torkahtaa
Valtatiellä tuntee kosketuksen ihollaan
Leikkii nukkuvaa, mitä lie hän odottaa?

Ei se tyttö itke...

Puoliunissaan hän kuulee, vaatimuksen kuulee,
Vain se tyttö viestin kuulee, ja putoaa, pisara viimeinen

Ei se tyttö itke...