Siellä missä aamukaste maahan ensin lankeaa
Missä linnun laulun kuulla voi ennen heräämistään
Siellä Eliza nukkuu pois säälin unitaakkaansa

Mistä myös jumalat nauttivat
neljännesvuosittain
Paikassa jossa merkinnyt ei ihmisen aika

Kultaisissa holveissa
Ikuisuuksien saleissa
Uuden tunteen ikuiseen elämäänsä sai

Sinä päivänä jolloin maailma itki
Itki myös Elizabeth
Vapauden ja kaipuun kyyneleitä
Jumalat hänen sääliinsä palvoten


Itsekkyyden jumala joka kylpeekin omassa ureassaan
Nauttii hengekseen ihmisruumiin toivon sieluja
Antaa numeenisen fenotyyppinsä kaiuta

Enkelten laulaessa ne kauneimmat
Ne kauneimmat ne kauneimmat
Palvoivat vapauttajansa kuolemaa