kerään yöllä kosteita lehtiä
ja kävelen rauhassa kotiini
teen itselleni niistä peiton
ja sammutan kynttilän

yöllä sikeästi nukkuessa
näen unia monista väreistä
ja sen jälkeen ihmisistä
kunnes on aika nousta

ja ehkä aamulla kaikki on muuta
ja ehkä päivällä kaikki on muuta
ja ehkä illalla kaikki on muuta
ja ehkä yöllä

kun kello on kaksi
odotan seuraavaa yötä
ja kuuta nousevaa kuin kuuta nousevaa

(san. P. Ruissalo, säv. T. Keitaanniemi)