Katoaa kulkuni, polkuni häilyy
metsässä satojen talojen valojen
Humala valtavassa tyhjiössä
jota ympäröi sekava, sokea aika
Yövuorossaan jumala(t) surffaa
aalloillamme ohitsemme
Sokkeloistamme etsimme jotain
valtavaa suunnitelmaa
Ja sinä kumarrat aikaa
Annat sen kahlita ranteesi
Ja sinä ihailet sitä
Mikä kulkee lävitsesi...
Suunnattomat varjokuvat taivaanrannassa
vaativat meiltä lisää
Valokuvien henkilöt muuttavat muotoaan
enkä enää pääsekään sisään
Sade hakkaa ikkunoitasi, maailma hengittää
tahtoisi olla sinun
Sade hakkaa ikkunoitani, maailma hengittää
tahtoisi olla minun,
mutta
Minä kumarran aikaa
Annan sille kodin taskussani
Sinä kumarrat aikaa
Nostat sen seinällesi
Ja me säästämme aikaa
luuletko että se loppuu joskus?