Meren kohina on vihreää
Punaiset terälehdet revitty irti toisistaan
Pysyvät silti yhdessä

Tuulen humina on sinistä
Oranssit hiussuortuvat eksyneet pyörteisiin
Leikkivät hallitusti

Eivät vastavärit toisiaan kiinni saa

Tytön iho kullankeltainen
Violetti mekko liimautuu häneen
Kylmänä ja märkänä

Vaaleanpunaista usvaa rantaviivalla
Hiekassa jälkiä mutta ketään ei näy
Ei unta vaan totta

Eivät vastavärit toisiaan kiinni saa

Raja jonka takana avautuu hulluus
Aika jolloin dominoi vainoharhaisuus