puut väsymättä voimaa hohtaa
meren aallot rantaan katoaa

ajatukset hiljaa tallustaa
pitkin turvallista polkuaan

vaikka on olo joskus levoton
turva sisälläni aina on

luonto ja tähdet hymyilee
mielikuvitus leijailee

valoisa katse kauniin tytön
auringon lailla häikäisee

yhdessä kauneutta me katselemme
naurumme syytä emme muistaa voi

hymy tulee sydäntemme ytimestä
sen keväinen paiste sinne toi

mielessäin kutsusi kuvittelen
se lähemmäksi mut pakottaa

rakkauden jokea mä suutelen
salaa hukkumista toivo en

sieltä sä voisit mut pelastaa
nostaa mut lautalle takaisin