Verse 1:

uskoakko unelmiin,kun kaikki menee penkin alle/
miksi pitää hymyillä,kun sattuu kaikkialle/
katkeruuden varjo lepää aina mielessäni/
mitä ihmeellistä jeesus tässä miehes näki/
turha iloita,paikollensa aina juuttuu/
minkä takii edetä,jos palaa lähtöruutuun/
väärii unelmia,liikkuu täällä liian paljon/
mulla oma elämä,ei kukaa uutta tarjoo/
jos voisin kelloa tulkita tai sitä muuttaa/
oisin yksin aina,kai se on sit pelkuruutta/
kun ei uskalla,yrittää tai mihkään mennä/
mihin astun,tuntuu että oisin miinakentäl/
sydän tykyttää,kovemmin kuin sadat iskut/
harhat päässä,eikä tiedä enää mihin istut/
viha kasvaa,takaraivoo kaikki painaa/
mielessäsi mietit,miksi minä aina/


kertsi:


liian paljon katkeruutta kätkee ihmisielu/
vaikka sisält kova,missä viipyy silti riemu/
särkyneitä unelmia löytyy joka puolelt/
liikaa luottamusta,siihen kaatuu kaikki nuoret/

mihin pitäis uskoo,jos kaikki äkkii katoo/
vajoo itsesääliin,unelmatkin samal hajoo/
sydän kipinöi ja silmätkin lyö äkkii tulta/
ei ketään missään,yksinäisten valtakunta/


Verse 2:

leijan lailla liitelen,mut voinko luottaa hyvään tuuleen/
vaikka asioita tiedän,liikaa niistä kuulen/
unelmista totta,niinhän kaikki aina väittää/
mä uskon itseeni ja toivon että muuri väistää/
joka päivä huomaa,minkä takii täällä elän/
miksi pahuus sattuu,vaikka voitan joka erän/
veitsen pisto tuntuu sydänmestä kaulaan asti/
toinen itkee,toinen nauraa,meitä onkin kaksi/
en pysty päättää,mitä toivon oikeasti/
samal lailla jatkuu,joutuu ottaa taaskin matsii/
eikä koskaan tiedä,milloin putoot reunan yli/
vaikeet päästä takas,jos kaikki jälleen tyrin/
pieni vene lipuu kohti määrän päätä/
siellä,hyvä olla elämäni silkin päällä/
jos,joskus joudun vielä etsii itseäni/
tiedän mistä löytyy,kun kerään pisteitäni/



kertsi:


liian paljon katkeruutta kätkee ihmisielu/
vaikka sisält kova,missä viipyy silti riemu/
särkyneitä unelmia löytyy joka puolelt/
liikaa luottamusta,siihen kaatuu kaikki nuoret/

mihin pitäis uskoo,jos kaikki äkkii katoo/
vajoo itsesääliin,unelmatkin samal hajoo/
sydän kipinöi ja silmätkin lyö äkkii tulta/
ei ketään missään,yksinäisten valtakunta/


Verse 3:

kokemuksii pelätään,mut niitä pitää aina etsii/
mistä palat kasataan,jos hajoo sirpaleiksi/
korvat kuulee,mutta ääni käskee hiljentyä/
jos kaikki himmenee,niin kuinka sitten piristyä/
juoksen rinkiä,jossa mutkii ei saa suoriks/
aikaa kiertää kehää,vielä kun on tarpeeks nuori/
aitoi kaatuu,mutta silti jatkan juoksemista/
väsyn tunne huimaa,kipu rintaa puristaa/
vaikka uskoisin,elämäni tottumuksiin/
en oota uutta linjaa,takas siihen vanhaan bussiin/
jolla matkustetaan ajatusten raunioilla/
silmiin sattuu,siellä silti yksin kaunis olla/
makaan vuoteellani,huudan omaa nimeäni/
roikun seinämässä,varmaan ote lipeääki/
ei pysty pelkää,ihmiset vaan pelkkää ilmaa/
teen omii kuvioita,johdan tätä sielun firmaa/



Kertsi:

liian paljon katkeruutta kätkee ihmisielu/
vaikka sisält kova,missä viipyy silti riemu/
särkyneitä unelmia löytyy joka puolelt/
liikaa luottamusta,siihen kaatuu kaikki nuoret/

mihin pitäis uskoo,jos kaikki äkkii katoo/
vajoo itsesääliin,unelmatkin samal hajoo/
sydän kipinöi ja silmätkin lyö äkkii tulta/
ei ketään missään,yksinäisten valtakunta/