tää jannu istuu jälleen kerran nojatuoliin/
kattoo ikkunasta ulos, kaikki poissa mihin mä luotin/
frendit hylkää, kun niitä eniten kaipaa/
ja arvet syvenee, ei niitä tuu kukaan enää paikkaa/
mut ihme tapahtu, tää tyttö palas takas/
olin pimeydes, tää ihme, mun silmät jälleen avas/
jos jonkun puolest joutuis ottaa tuhat iskuu/
sun takii vaikka kuolisin, kun muut paikallansa istuu/
voi olla että mikään ei tuu koskaan vaihtuu/
pyrin silti eteenpäin ja toivon että matka taittuu/
vaikka olis pimeit hetkii ilman päivänvaloa/
mä pidän kaikest kii, sen voin varmuudella sanoa/
en voi kertoo, kuinka paljon susta välitän/
ja vaikka paskaa niskaan, sitä enemmän vaan äänitän/
oot kaikki kaikes, ei muilla mitään väliä/
kuhan tiedät et tunteet ei turru tai häviä/
kun sen oikeen löytää, sitten vasta tajuaa/
kuinka paljon jotain toista ihmist haluaa/
en mä usko, että päästän susta koskaan irti/
vaikka huonoi päivii, tuun sua rakastamaan silti/
päivät kulkee, aina silmänsä sulkee/
tiesin oikeen löytäväni, lopult olinki urhee/
en ois uskonu, et mitä lopult tulee käymään/
sä oot mulle tärkein, ei loppuu missää näykkään/
vaikken ookkaan romantikko, mä tiiän mistä kiikastaa/
mistä rakkaus alkaa, ei todellakaan siit viinasta/
vaan kahdesta samanlaisesta, miehesä sekä naisesta/
hyvistä ystävistä syntyy ? vaihe vaiheelta/
ikuinen pari, tunteet käy käsi kädessä/
mitä yhes sit koetaa, ei sit tarvi ikinä hävetä/
vaan tahdon sua rakastaa, sua kunnioittaa/
omantunnon tuskis, koittaa kaikki omat vihat voittaa/
ja muistan frendejäni, niitä vanhoi kavereita/
muistatteko vielä, kun oltiin siel pihal naperoita/
en silloin ajatellu olleskaan minun tyttöäni/
mut täl hetkel kaikki rakkaus, se heijastuu mun ääniin/
ja pitää mut kiinni vahvasti tässä nykyhetkes/
ei tulevaisuudes, siinä lukion luokkaretkes/
oot mulle kaikki kaikes, kaunis ku taivaan enkeli/
sun vuokses oon valmis elämään tai antamaan mun henkeni/