Kaurismaki: Kalevi Rikastuu


Kerran tuli kaupungilla ukko vastaan kysyi multa kuules sinä ootkos mulle sukua /
Vastasin et kyllä oon ja siihen äijä vastas että tästäpä jo täytyykin nyt puhua /
Kunnon selvityksen jälkeen selvis että ukolla on iso läjä perintöä jaossa /
Mikäs siinä todistajat hankittiin ja papereihin nimet pantiin pirun kiire hopulla /
Todistajat läsnäoli poliiseja nähty ei niin alettiinkin äijää heti pistellä / Lahdattiin se ukko tuli papereilla hyvät rahat enää ei sit tarviikkaan kärvistellä / Rahoituksen turvin tätä ajatusta kehittelin ; pian totesin : no hyvä helvetti / Sukupuuta tarpeeksi kun kauan jaksaa karsia niin tässähän lyö meikäpoika rahoiksi / Heti menin kirjakauppaan ostin sieltä ison vihkon kyniäkin heti koko laatikon / Virastoissa viihdyinkin sit aikani kun kuokin auki koko Antikaisen sukujuuriston / Vihko täyttyi pikkuhiljaa sieltä löyty joku tsaari kyllä sillon onnesta jo nauratti / Kunnes tunsin lapaluiden välissä on puukko ja sen puukon päässä virnuilikin Kalevi / Kalevi rikastuu, kaikki huolet pois haihtuu, pannaan suku maatumaan, alkaa hynää siunaantumaan.