Tämä kulkee sitä hiuksenhienoa komedian, tragedian ja campin rajaviivaa oikein tyylikkäästi. Eikä ikinä paljasta että mitä niistä tämä lopulta oli. Hieno biisi!

Hyvä meininki ja poljento tässä. Jotain hauskaa retrosoundia biisissä on.

Erikoinen biisi, tulee suoraan jostain 80-luvulta. Ei siinä mitään, hyvin toimii!

Periaatteessa tämä saattaisi olla juurikin minun kuppini teetä, mutta täytyy kyllä paremmalla ajalla kuunnella tämä uudestaan ja myös noita muita kappaleita.

Ei vittu tätä musaa olen odottanut kommenttirinkiin! Tiukkaa kasarisuomipoprockia ysärihousepianolla ja pörinällä varustettuna. Laulu vois olla pykälän kovemmalla, mutta muuten hipoo täydellisyyttä

Menevä biisi ja hyvät saundit, laulu vaan kuulostaa vähän hölmöltä, mutta mikäs siinä

Ei helvetti mitä kamaa tästä karkkilaatikosta löytyi! Ens meinasin itkeä, ja sit meinasin vähän nauraa, mutta sit päädyin, että vittu täähän toimii!

Tähän on kyl jotenkin kiteytetty kaikki sellainen suomalaisen junttimentaliteetin rakkaustarinan ainekset. En edes lähde spekuloimaan kuinka tosissaan tää on tehty enkä toisaalta haluu tietääkkään etten menetä mitään tästä nautinnollisesta kokemuksesta.

Soundipuolella liikutaan sellaisissa meiningeissä, että ihan kuin olisin laulanut tän biisin viime viikonloppuna karaokessa illan viimeisenä epätoivon hetkenä äärimmäisessä laitamyötäisessä, kun piti edes joltain saada vähän raotettua niitä haarovälejä. Tietysti ylenmääräinen kaiun lisääminen lauluraitaan olisi ollut se viimeinen kirsikka kakun päällä.

Musiikkipuolella tää on ku suoraan SIGin joltain B-puolen materiaalia. Tätä ei pidä tietenkään pitää mitenkään loukkauksena, koska levy-yhtiöillähän on ollut rajallinen määrä resursseja järkätä näitä A-puolen biisejä (lue: sinkkuja), jotka ei siis sisällöltään kyllä eroa millään tavalla noista B-puolen kamoista. Niistä ei vain tehty hittejä.