Täältä jonnekin kauas pois, näin tällä kappaleella etäisyydet toimivat.

Hienon hienoa tunnelman luomista, osaamista kauniilla kädellä, jos toisellakin. Lenan luovuus, herkkyys ja uudistuminen on uskomatonta. Kipikapikin onnistuu kitaransa kanssa osumaan oikeaan erittäin hienosti, yhteistyö on saumatonta, elastista ja herkkää.

Viileätä bluesia, koskettavaa ehkä juuri siksi, ettei tyydytä menemään ns. perinteisen blueskaavan mukaan, syvälle etelän soundehin, nyt on uskallettu ottaa askelia kylmään tuntemattomaan maastoon, hienoa.

Kaunis blues biisi, joka jää muhimaan upeaksi muistikuvaksi.

Soitannollisesti erittäin taitavaa, mutta itse olisin toivonut hiukan riskinottoja tähän melankoliseen uneen. Pianon ja kitaran välille olisin ehkä kaivannut vahvempaa jännitettä, tunteiden eripuraa, ristiriitaisia sointuja ja värejä, pieniä musiikillisia nuppineulanpistoksia. Nyt oli itsellä hiukan vaikeuksia saada kappaleella tavoitellusta tunteesta otetta. Kaipasin ehkä juuri kitaraan niitä bluesin syviä, tummia sävyjä enemmän. Nyt se ehkä seuraili ja myötäili liikaa pianoa. - Ja niin sitten vois tietysti itse täytenä musiikillisena räpeltäjänä unohtaa neuvojen jakelemisen :)