Tex Mex - ja saksalaispolkkia kuunneltua iski kokeilunhalu tehdä itsekin jotain samalla saralla. Tässä on vaikutteita molemmista. Biisin päähenkilö on luultavimmin kuolemassa nälkään ja tämähän ei kerro kulinarismista, vaan lemmenhuolista ja siitä rohkeuden puutteesta. Ilman rokkaa taitaa laulun päähenkilö jäädä.

Tämän biisin melodia tuli kevätkesällä unessa ja se piti nousta yöllä kirjoittamaan ylös. Sanat syntyivät syksyllä, kun saapuva talvi alkoi ahdistaa. Joskus nämä projektit syntyvät ajan kanssa. Taustat tehtiin velipojan kanssa kesän aikana. Veljeni Mikael soitteli bassot ja kitarat. Oikeastaan tilasin häneltä sanatkin, mutta ne jäivät häneltä tekemättä. Nyt siitä tuli sitten tällainen syyslaulu.

Matkailu avartaa.

Iskelmäntekotuulella vaihteeksi.

"Agenttijuna" kasetin nimibiisi. Uusi versio, johon on lisätty yksi säkeistö.
"Agenttijuna" oli 60 - 70 luvulla keskiyön pikajuna Jyväskylä - Tampere, joka ajoi Haapamäen kautta. Siinä usein Keuruun ravintoloista palattiin kotikylään Haapamäelle. Niin tässä apeassa laulussakin.

Entinen kotikylänmies tilasi biisin Haapamäen Suojalle. Suoja ehdottomasti ansaitseekin tulla huomatuksi. Tässä siis.

Se vanha iskelmä on mahdollista laulaa samaan taustaan. Se Elviksen hitti menneeltä ajalta, jota niin odotin kuulla Lauantain toivotut levyt-ohjelmasta.

Suomi-iskelmässä on ikuinen syys.

Rautalankaa Jees 2 CD:lle tehty instrumentaali. Spagetti Western tunnelmaa. Bändi Soundset, sävellys ja kitarasoolo ovat allekirjoittaneen, kuten hienostuneesti sanotaan.

Tämä oli muinoin "Agenttijuna" kasetin avausbiisi, joskin tässä itse soiteltu uusversio. Lama-aika on usein ruokkinut tämän tyyppisiä biisejä, joissa lähdetään kurjuutta karkuun.
30-luvun suuren laman aikaan Amerikoissakin suurin hitti oli "Happy Days Are Here Again". Korkeasuhdanteen aikaan pitää tehdä "ranteet auki" biisejä, jos hittiä hinkuu.
Paradoksaalista kylläkin.

Kaukokaipuuta peliin.

Niile, jotka ovat joskus olleet kesäleirillä, tämä voi tuoda muistoja. Joskaan tällä tarinalla ei ole kovin onnellinen loppu.

Voivatko miehet ja naiset olla vain ystäviä...

Junanvaunun pyörien rytmiin on pitänyt kokeilla tehdä biisiä jo pitkään. Tulihan se sieltä viimein.

Syksyinen ralli. Syntyikin syksyllä. Suomalainen iskelmä elää nimenomaan ikuista syksyä.

Joskus eivät maailmankatsomukset ja toiveet oikein kohtaa...

Rautalanka iskelmää tällä kertaa, ilman sen kummempaa sanomaa. Tässä on käytetty oikein perinteistä mollikiertoa, jota suomalainen tangokansa niin rakastaa. Kaljakoppa viereen, tämä soimaan ja eiköhän siinä yksi iltapuhde mene ihan rattoisasti niinkin, itsesäälissä kierien.

Tämäkin on vanha biisi, jota soitimme Lautaoja Bandin aikoina. Nyt aivan uudessa kuosissa ja tekstikin korjailtuna silloisesta. Toivokaamme, ettei laulun visio milloinkaan toteudu. Tässä on kyse sellaisesta ilmastonmuutoksesta, jota ihan oikeasti olisi syytä pelätä!

Muuan tuttavani käyttää narratuksi tulemisesta sanontaa: "Veivät vesikelkalla". Tämä syntyi 90-luvun laman jälkeen. Silloin meni monelta asunto alta ja usein vain pankkien tylyyden takia. Vesikelkalla täällä on tavallista ihmistä aina viety.

Kotimainen kansan ralli. Sanat ja sävel Mr. Trad
Suomalainen jenkka nyt Amerikan jenkkana. Ja tämähän on suomalaisille aina niin rakkaasta aiheesta, että!

Tässä esiintyy oikeastaan Jaakko & Mikael. Nyt kun näiden oikeudet ovat palautuneet itselle, niin näytteeksi -70 luvun lopussa tehdyltä Agenttijuna-kasetilta biisi, joka laitettiin Syksynsävel kilpailuun. Ei päästy TV:hen asti.

Naiset ovat laulaneet kasan miehiä haukkuvia iskelmiä, esim: "Oot mustankippee pikkupoika, etkä mikään mies", "Se on kerrasta poikki sanon suoraan sen", "Ei oo, ei tuu" jne. Koskaan en ole kuullut vastaavaa miehen laulamana. Kai se on kiellettyä. Tämähän on sitten aivan pakollinen LautaJaskan tehtäväksi. Että edes jonkinlainen tasa-arvo säilyisi tässäkin asiassa.

-70 luvun lopusta. Silloinkin oli lama. Teksti on yhteistyötä Mikaelin ja Taipaleen Sepon kanssa. Tämäkin sisältyi elämämme ensimmäiseen Studiosessioon, jonka nauhat äänittäjä onnistui kadottamaan. Jossain on kenties kasetilla raakamiksaukset alkuperäisistä, mutta liekö löytyvät enää.

Vuosien takainen biisi. Tästä tuli väännettyä monta versiota, piti kokeilla taas. Sekin oli sentään laulun arvoinen ihmissuhde vuosikymmenet sitten.

Vai peli sama kaikille? Kerronpa teille mistä täällä kaikki on kiinni. Suhteistakin on apua, mutta tuurista siinäkin on kysymys...

Jokaisen Countrymiehen pitää kai tehdä rekkalaulu.
Kerran keikkamatkalla kuunneltiin rekkalauluja CD:ltä ja vitsailtiin biisistä, jonka juoni olisi tällainen. Päätin silloin, että toteutan sen. Pari kuukautta sitä piti kehitellä. Tässä se nyt on.
Ja miksi se piti tehdä? Samasta syystä, minkä vuoksi laulun Rekkamies ajaa rekkaansa - kuuluisuus.

Ei se aina ole helppoa, vaikka olosuhteet olisivat otollisetkin

Olin muinoin 10 vuotta kumikorjaamolla töissä. Tämä ilmestyi aikoinaan "Agenttijuna" kasetilla. Nyt sen oikeudet ovat taas itselläni. Tässä on Soundsetin kanssa tehty uusversio.

Kaipaus se on poikaa Suomi-iskelmässä. Kun muut lopettivat kaukomaiden kaipaamisen EU: myötä, niin täytyy minun jatkaa perinnettä. Monica on jopa ollut olemassakin. Tosin hän oli 13 vuotias ja minä silloin 14, eikä tapahtumapaikkakaan ollut missään etelämerellä, vaan DDR. Käsi kädessä kävely oli sentään silloin huumaava kokemus...

Kesähittiä kaikki tähdet aina metsästävät. Siispä minunkin täytyy.
Kesäloman paras hetki on lomaa edeltäneen viimeisen työpäivän ilta, kun koko loma on vielä edessäpäin. Silloin elämä ikään kuin hymyilee.

Lasse Stefanz:n "Runda i baren" biisin innoittamana tehty kaljan juonnin ylistys.
Yhteistä on aihe ja rytmi. Valitettavasti esikuva svengaa tuhannesti paremmin, mutta niinhän esikuvan pitääkin tehdä.

Miten suuri voima onkaan pienellä esineellä...

Elämän ohje niille, jotka elämänohjeita muille jakavat

70 - 80 luvulla naapuruston lapsilla oli "taisteluhuuto": "Häijää, juijaa, mugits, Mahtavaa!"
Pitihän se tallettaa jälkipolville.

Eräänlaista B. Virtasen elämää...

Kun kaukokaipuu yllättää, niin tällä voi lisätä tuskaa!

Tiedän paikan armahan... vai tiedänkö?

Lisää suolaa kaukokaipuuseen
Tai olisiko kyseessä metafora, aatteleppa ite...

Ettei sitä suomalaisten alkoholinkäyttöä aina tarvitsisi ihmetellä, niin kerronpa kerrankin mistä se johtuu!

Sovitaan nyt sitten vaikka, että olen kateellinen...
Jokatapauksessa, kun hakkaa aikansa päätään levy-yhtiöiden oviin ja sitten avaa radion, niin tällaista tulee mieleen

Aikanaan työmatkallani vastaan tuli päivittäin eräs pankkineiti. Ainahan me moikattiin ja hymyiltiinkin. Toisin kuin kuin kohtaamistemme synnyttämässä laulussa. Jokainen ihminen on laulun arvoinen, varsinkin kun hänellä on mustat verkkosukat

Elvis laittoi rockarit vankilaan. Jos ns "hyvien ihmisten" puheet pitävät paikkanssa, jatkossa odottaa vielä tylympi rangaistuslaitos. Tässä ovat menossa henkilökunnan hipat ko. paikassa. Pirut muuten ovat helvetin henkilökuntaa, kuten vanginvartijat täällä maan päällä. Eivät siis rikollisia, vaikka uskovaisten propagandassa niin väitetään. Sanoohan sen järkikin...

Tämä syntyi Rock a Billyn kulta-aikaan 80-luvulla. Alunalkaen soitimme tätä Sweet Little Sixteenin
sävelellä. Kyllähän alkuperä hiukan kuuluu vieläkin, mutta sen oikeastaan hiukan pitääkin kuulua, kun tässä aikaa muistellaan.

Heikinsilta ylittää Haapamäen rautatieaseman. Vanhalle kotikylälle on mukava tehdä biisejä.

Kommentoi Merle Haggardin "Okie from Muskogie" biisiä. Sovitus mukailee Merleä, mutta sävel on kuitenkin toinen. Siis: Näin meillä Suomessa on asiat...

Iskelmä.
Ja Tyrisevä löytyy tietenkin läheltä Haapamäkeä!
Olen joskus päättänyt, että en koskaan tee laulua suurille paikkakunnille, tai suurille järville jne. Laulakoot muut niistä ja olkoon kohdallani pieni kaunista.

Miten rupesikin taas kurkkua kuivaamaan...

Totta joka sana, kun on kotoisin Haapamäeltä, jossa lapsuudessani risteysasema oli suurin työnantaja. Nyttemmin sen hiljaisuutta katsellessa sydämestä viiltää...