Kuka palaa kotiin – ja millä mielin? Jossain kaukana, kaukana taistellut sotilas kävelee ikivanhojen tammien reunustamaa pihatietä kohti kotitorppaa. Ilma tuoksuu sireenille ja maailma on alkukesän huumassa, mutta sitä ei sotilas noteeraa. Hän ei ole enää sama kuin joskus värväydyttään, vaan sisäisesti kaikesta kauniista riisuttu – yhtälailla tuo pihatie ei hänen hengettömissä silmissään ole sama kuin muinoin. Siellä odottaa vain lohduton kodin illuusio.

En löytänyt kappaleesta varsinaista huipennusta. "Kotiinpaluu" siis on jonkin sellaisen hakemista ja etsimistä, jota ei ole olemassakaan: kuin kuuta tavoittelisi taivaalta?