Sadepisaran seinämä pullistelee auringon lämmöstä.
Se hikoilee, antaa hajun ja leiman tunteelle joka tekee tuloaan.
Tunne ei ole väärässä eikä sen tarvitse selittää olomuotoaan.

Aki Virtanen soitti kauniin kitarataustan, lämmin kiitos Sinulle Aki! Näin runoni sai maailmankansalaisen näkemyksen Turkista asti, voin vain ihailla kaunista kitarointiasi :)

Hivutan sormeani varoen alemmaksi,
tässä on se kaunis kaari.

Sanoinkuvaamattoman suloinen silta.

Selkänikamat irtoavat yksi kerrallaan toisistaan
ne laulavat luille ruusuista
joille home piirtää kelmeän vihertävät posket.

Sijoitus viikolla 16/2011: 37.

Vartaloni vavahteli kuoreksi, sormeni lujiksi oksiksi
varpaat verillä muokkasin maata
mullaksi juurilleni.

Taikatiuku taivaan taikurin…
laulaa unten uuttamista unikoista usvaan uponneista...

Laulaa...
yönsä yhdeksästä ympyrästä yhteen ynnätyistä...

Valasnainen lauloi unelmista
pienten miesten turhista unelmista
säkenöivällä katseellaan kuumensi heitä
keräsi ne kolmetoista pientä miestä käsiinsä.

Something went wrong and something went right
and now I try to understand what is it at all here
in my mind, in my body...

Sijoitus viikolla 25/2011: 27.

Ei saa
Kyllä saa

Ei voi
Kyllä voi

Sijoitus viikolla 32/2009: 22.

Tuntea juurien kierteet kaulalla
Olla samaa kiertoa
Tätä maata.

Sijoitus viikolla 31/2009: 36.
Sijoitus viikolla 23/2009: 35.
Sijoitus viikolla 22/2009: 25.

Tulkaa, te perkeleelliset herhiläiset
Valheenne, kostonne mätänee arkussanne
Terävin kynsin kourikaa hurmiossa
Te perkeleelliset herhiläiset
Kostonne mätänee arkussanne.

Koska minun on pakko olla sisällä
Koska minun on pakko olla poissa
Koska minulta evättiin usko

Mutta koska se oikein tapahtuikaan?

Kuollut katseeni rapisi lattialle
etsin roskakoria

Vihreät silmäni loistivat kaiken kuolleen takana.

Sian ihrassa variksen sulat, lumessa polttomerkit
lumessa polttomerkit, lumessa polttomerkit
lumessa polttomerkit, lumessa polttomerkit.

Tyhjä tunne täynnä itseään
Pysähtynyttä elottomuutta
Hetkeen vajoamista
Aika syöpyy.

Punaiset ellipsit hajoavat tomuksi
Tuliset kivet jäähtyvät aikajanalla
Käsitys muuttuu, katoaa ikuisuuteen.

Päätön nainen ratsasti
mies puristi pakaroita
ruokoton renki.

Näin on
onhan näin
näinhän se on kuuta kierretään.

Tie muuttui poluksi
Polku muuttui yhtä äkkiä seinäksi
Ja se seinä muuttui valtavan suureksi hirveksi.

Atsva etta dunga
Porta paj la pahh
Kunget vaa.

Tämän runon omistan hyvin viisaalle naiselle, hurmaavalle ystävättärelleni kiitokseksi niin monista antoisista keskusteluistamme.

This poem is owned to my very charming friend and her wisdom.

Se paikka, jossa puhun
On hiljaisuutta

Siellä eivät sanat kukkoile
Kirsikkasuu ei ketään rukoile.

Katso näitä sateenkaarikekäleitä, silmiäni
Kätesi jotka hellivät hetken ennen häpeääni
Toiseen kajosit, minuun iskit kylmän nyrkkisi.

Soivan saatettavan
soivan saatettavan
soivan saatettavan
soivan...

Kirja lepäsi pöydällä
avoimena kuin naisen syli
ja suloinen suu

Koskettelit sivua satakahdeksan.

Musta karhu viittoi maisemaa
Näytti valtansa, männikkönsä

Polki polun
Ohjasi pesäänsä

Kerään syliini epäselviä muistoja
Meren kuolleita kuvajaisia
Kalvaita

Pyydän vain puhdasta unohdusta.