paineen alaisena kolojansa kaivelee
elämäänsä kyllästynyt termiitti parka

jotta eläisi heiltä jotka määrää heitä
jotta pitäisi itsensä elämän kirjoilla

tätä minä perustin tämän minä aiheutin tätä
RUMAA TUULIKANAVAA ITSE RAKENSIN

EN PUHUMAAN PYSTY ENKÄ NUKKUMAAN
KYKENE KUN KUNINGATAR VAATII
VERONSA TAKAISIN


"KOHTA ON AIKA"

mykkä termiitti miettii, viimeisen kerran juoksee hovia pitkin

nyt ketään ei kuulu kohta totuus on kuultu että

LUONTO VAATII ENEMMÄN KUIN ON LUULTU

-vettä taivaalta ja vettä maasta
koska yhdyskunnan rakentaja on pelkkä saasta

hän aukaisee portit, hyvästelee toverit koska
nyt se on menoa kun tulva tekee tuloa


TULOA


Tämä pesä saa maistaa veden lääkettä!
Se huuhtoutuu alas niinkuin vessanpöntöstä!
Kuolitko yksin? Et kun katsoin vierestä!
Kun viimeiset virrat otti kauneuden virheistä

Arpinen on ulkokuori
Siksi arvokkaampi hänelle on sisäpuoli
Sillä neljä jalkaa ja kaksi kättä

MITEN IHMEESSÄ KUVITTELIT VÄLTTYÄ TÄLTÄ?


eikö katsoa voi kaummeas ilman että kiveen kirjoittaa

liian kauvan menee että harmaatakin joku arvostaa

miten tästä eteenpäin voi enää jatkaa



TÄÄLLÄ ONKALOSSA ISTUN
YKSINÄNI ISTUN
TULVA KAIKKI MUUT VIENYT ON


VAIKKA KUOLEMAAN ASTI ISTUN
AIVAN VARMASTI ISTUN
VIRHETTÄKÄÄN MYÖNTÄÄ AIJO MINÄ EN


TÄMÄ KUORI JOHON SYNNYIN
ON PELKKÄ AJATUS JOHON KIINNYIN
EN AIJO LUOVUTTAA SE ITSE ITSENSÄ KADOTTAA


TÄÄLLÄ ONKALOSSA ISTUN
ILMAN KETÄÄN ISTUN
EN ITSENIKÄÄN ENÄÄ AIJO LUOTTAA



auttakaa minua

vielä kun on aikaa

luovuttaa


en rauhaa saa

milloinkaan

kun se on liian helppo muistaa

värittömän taivaan alla


kyllästynyt odottamaan

kaikki katoaa

vai enkö pysty parempaan

kun on rajansa kaikella


ehkä luulin liikaa

että vielä olisi aikaa

tämä paine on liikaa

pelastumaan



hei hei vaan



Minä olen arvoton

Sinä olet arvoton

Pyöritetään pyörää kunnes ylämäki toisen pysäyttää



Tämä onkalo on pohjaton

Se minun oma vika on

En silti väitä että voisin syyttämättä ketään jättää

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu