Taivaasta muuttui hauras
kun virnuillen otit ja naurat
Eikö se koskaan muutu
kun kompastun taas omaan luuhun

Kaukaa nyt katsoi vainen
kirjoitti paperiin kaunein
Miksi katse on alentuvainen
miksi käsi on niin auttavainen


Kun näemme taas uudestaan

sieltä ei muut nähdä saa

kun rakenname oman linnan

sinne siltaa nyt tehdä ei saa


viimeisen kerran kun katsoin
siellä varjot ne velkansa maksoi
kun aurinko taivaalla paistoi
se tuhkaksi maailman lauloi


varjoista nousee maa

mustaakin kirkkaampi

valkoinen kannustaa

värittämään sen auki


viimeistä kertaa kun raajani tippui
en halunnut lähteä pois

viimeistä kertaa kun aurinko sammui
en halunnut kirkkautta pois

viimeistä kertaa kun aallokko muuttui
aallot muodosti sinulle suojan
joka on nyt minulle miekka,

sille sinä et mitään voi

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu