"Hyvä että olet kaukana" -levyn avausraita. Lisää biisistä ja meistä osoitteessa www.kohinayhtye.net.
"Hyvä että olet kaukana" -levyn kakkosbiisi. Levyn selkein poprock-kappale.
"Hyvä että olet kaukana" -levyn kolmosbiisi. Kappale osallistuu myös Radio Rockin Rockstarba -kisaan. Lisää meistä ja kappaleesta osoitteessa www.kohinayhtye.net.
"Hyvä että olet kaukana" -levyn progeilu. Lisää meistä ja kappaleesta osoitteessa www.kohinayhtye.net.
"Hyvä että olet kaukana" -levyn päättävä nimibiisi. Slovari. Lisää meistä ja kappaleesta osoitteessa www.kohinayhtye.net. Koko levy ladattavissa myös 24bit FLAC muodossa.
Berliinin avausraita. Tarkoitus oli tehdä jotain poikkeavaa. Kappaleen teksti toistelee uutisotsikoiden maailmaa ja heijastelee länsimaisen ihmisen selviytymisstrategiaa siihen kaikkeen: mukautuminen, välinpitämättömyys ja omista asioista huolehtiminen.
Eräänlainen hedonismin ja välinpitämättömyyden kuvaus. Lontoo tässä liittyy ennen kaikkea The Clashiin! (Ja myönnetään, kertsi ON kirjoitettu humalassa)
Ensimmäinen säkeistö on Jean-Paul Sartrea, toinen puolestaan Albert Camusta. Ja aika suorina lainauksina vieläpä. Eksistentialismin ajatus siitä, että ihminen on heitetty maailmaan, eikä mitään tuonpuoleista ole, on loppujen lopuksi varsin lohdullinen. Meillä jokaisella on mahdollisuus tehdä itsestämme millaisen itse haluamme. Meillä on valta hyvään ja pahaan. Valinnat ovat omiamme.
Ihminen on toisten egoististen katseiden ja tekojen kohteena, toisena, mutta se ei ole hänelle luonnollinen olotila. Siksi mukautuminen toiseuteen, muiden tahdon mukaan elämiseen, on kuin poseeraamista jäykkänä kuin mallinukke. Voit vapaasti kokeilla kuinka pitkään pysyt liikkumatta ennen kuin jalka alkaa nykiä!
Nykyihminen blokkaa tunteensa kemialla, nukkuu kemialla ja pitää hauskaa kemialla. Jatkuva ristiriitaisuus itsensä kanssa, levottomuus ja tyytymättömyys, tarve saavuttaa ja saada enemmän, kunnianhimo ja ahdistus joka tästä kaikesta seuraa. Ne, jotka tekevät asiat toisin, ovat kuolevaa lajia. Ja antabuksella, nykyään...
Tässä ihmisen kiire ja mind your own business asenne pistää laput silmille. Emme halua nähdä, kohdata tai eläytyä muiden hätään; se ei saa tulla lähelle.
Jos vaihtoehtoina on omaehtoinen itsetuho, jossa päihteet orjuuttavat tai normaali keskiarvokeskivertoelämä, jossa nukkekotimainen miniatyyrimaailma, yhteiskunnan ja yhteisön normit, perhe-elämä sekä työelämä vaativat, velvoittavat ja alistavat, valinta on vaikea. Vai onko? Meikata siis rimmaa sanan feikata kanssa. Hassua. Arjen banaali turhuus oli pitkään levyn työnimi. Jo ennen kuin tämä kappale syntyi. Mutta onko päihteillä toisinaan vain Placebo vaikutus (heh, kiitosta vaan Brian Molko).
Positiivisessa sävyssä rakkautta käsittelevät tekstit ovat meillä yleensä todella harvassa, mutta tässä on yksi sellainen.
Taas kuvataan hetkeä suhteessa. Espanjalaissävytteinen trumpetti tekee biisiin mukavan haikean tunnelman.
Kaikista ensimmäinen biisi ikinä, joka ei vain syystä tai toisesta päätynyt levylle ennen tätä.
Sovituksellisesti yksi hienoimmista. Taustavokaaleissa Härkösen Lotta.
Akustinen pop-ralli, joka jää soimaan päähän päiväkausiksi. Yksinkertaisen toimiva biisi.
Tunteiden purkaminen läheisen ihmisen kuoltua aiheutti tämän biisin. Tuskaa...
Pirteää kaverimeininkiä. Harvinaista herkkua tämä pirteys meillä.
Suurinta kiitosta saanut nauhoitus. Biisistä on tehty myös video. Vierailevana tähtenä laulamassa Vänttisen Sanna.
Alkuperäinen akustinen versio. Tekstissä on lainattu Arto Melleriä.
Joo. Sähkö edustaa Kohinan uudempaa ja raaempaa tyyliä. JOnkin verran variointia olisi tosiaan voinut olla lisää, mutta hyvä näin.