olen uskoni kai menettänyt
jos sellaista on minulla ollutkaan
vaikka olenkin erehtynyt
en pysty siitä uutta oppimaan
käännän katseeni vihdoin valoa vasten
kutsun peremmälle toisen puolen
joka minun rankaani repii
minä katson peiliin...

ei
ei mitään
ei kukaan tiedä mistään mitään
ei maailmaa
ei paikkaa
ei aikaa
ei mitään

musta sydän vielä kerran lyödä jaksaa
vaikka henkäisenkin viimeistä kertaa
olen ollut täällä joskus ennenkin
vaikken ole koskaan mitään nähnytkään
tunnen teidät mutta en voi muistaa
omaa nimeäni taikka olinpaikkaa
liikun hitaasti ja rauhallisesti
tai jos edes liikun ollenkaan...

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu