[Verse 1]
Saat mut taas vaan hetkeksi,
pistä mut pihalle palelemaan.
Oon hetken ilo, lyhyt hupi,
koska kaikki katoaa omia aikojaan.
Mua on ihan turha
saada tänne jäämään.
[Chorus]
Mä seison tässä,
oon nukkavieru,
ystäväksi vaan oon liian kylmä.
Nukkavieru, nukkavieru,
liian kylmä ystäväksi.
Liian kylmä, liian kylmä,
liian ylpeä kestämään.
[Verse 2]
Jos annat mulle silmät,
en kato sua kuitenkaan.
Jos teet mulle suun,
ei mulla oo sulle mitään sanottavaa.
Ja jos sä odotat kiitosta,
niin odota vaan.
En mä sua tänne pyytänyt,
sä halusit mut rakentaa.
[Chorus]
Mä seison tässä,
oon nukkavieru,
ystäväksi vaan oon liian kylmä.
Nukkavieru, nukkavieru,
liian kylmä ystäväksi.
Liian kylmä, liian kylmä,
liian ylpeä kestämään.
Mua on ihan turha
saada tänne jäämään.
Vaikka rakentaisit mulle sydämen,
en oppisi sillä ikävöimään.
[Verse 3]
Vaikka veistäisit mulle kädet,
en niillä sua koskettaisi.
Mun hellyys jäisi kylmänä ihoon,
kuin huurre ikkunan pintaan.
Vaikka sä muovaisit mulle sormet,
en osaisi takertua elämään.
Koska kaikki, mitä kosketan,
on jo ennen syntymäänsä tuomittu katoamaan!
[Final Chorus]
Mä seison tässä,
oon nukkavieru,
ystäväksi vaan oon liian kylmä.
Nukkavieru, nukkavieru,
liian kylmä ystäväksi.
Liian kylmä, liian kylmä,
liian ylpeä kestämään.

Mua on ihan turha
saada tänne jäämään.
[Outro]

Mua kun ei voi omistaa,
mä oon hetken ilo.
Mua ei vois vähempää kiinnostaa,
oon lyhyt hupi.
Oon nukkavieru
Ja leijailen jälleen
hiutaleena ilmassa.

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu