Tehdäänpä tango: Inarin Yö

Säv. & sov. & MIDIt: AnttiJ
San. & voc.: Plastic Padding
Tuotanto: Jyrkimmät Mahalaskut ky/Jyrki Mahalasku
Copyrights: AnttiJ, Plastic Padding ja Jyrkimmät Mahalaskut Ky

Tämä mahtava tangoteos, tai oikeastaan suorastaan eepos, on sävelletty reilu vuosi ennen koronaa. Idea kappaleeseen syntyi kappaleen sanoittaneen Plasticin kesämökillä heti kuusiaidan leikkaamisen jälkeen kun otettiin virkistäviä juomia iltapäivän ratoksi. Päätettiin oikein miehissä, että nyt pitää tehdä niin suomalainen, tuttuakin tutumpi tango, ettei sen kotikutoisemmaksi ja suomalaisemmaksi voi enää tulla. Tango, jonka kuullessaan luulee tietävänsä mistä kappaleesta on kysymys … kunnes hetken päästä mieli tavoitteleekin ihan toista tangoa.

Laulajaksi yritettiin saada Tango-Osmoa, mutta se oli kuulemma karavaanireissulla jonkun Samulin ja Hietsun kanssa; oli niitä kai siinä muitakin mukana. Näin ollen tulkintavastuu jätettiin aina niin luotettavan ja takuuvarman Plasticin hoidettavaksi.

Rakennuspalikoiksi valittiin säveltäjän kalupakista ns. marssikomppi Toivo Kärjen tapaan jossa korostetaan tahdin loppuosaa (useimmin viimeistä 1/8:aa, mutta sitä nyt ei otettu liian tosissaan) ja päätettiin, että paikalle kutsutaan myös argentiinalainen bandoneon-mestari Don Juan Bolero, jotta tangoon saadaan oikeanlaista twistiä. Tarkoitus oli lisätä marssikomppiin ripaus habaneraa, mutta Don Juan löysi habanera-purkin ja ehti kietaista sisällön kapeisiin kasvoihinsa ennen kuin säveltäjä ehti silmäänsä räpäyttää. Näin ollen sitä ei tässä tangossa valitettavasti ole.

Sävellys muodostui alun perin kahdeksan eri soinnun kierrätyksestä, mutta sovittajalta lipsahti lopulliseen versioon mukaan peräti 18 eri sointua kun mm. tavallisista molleista piti tehdä kutosia ja ysejä kun se on sillä lailla niin kuin vähän fiinimpää vaikka tangorahvas ei niiden päälle mitään ymmärräkään. Sovittaja päätti lähestyä aihetta lähinnä siten, että asiansa osaava ja nuoteistakin vetävä kuusimiehinen bändi pystyisi soittamaan sovituksen helposti livenäkin.

Sanoituksessa piti tietysti olla vanhan rakastetun (lue: baarista mukaan tarttuneen siiderivalaan) muistelua sekä kaukokaipuuta ja eksotiikkaa, mistä syystä tapahtumapaikaksi valikoitui Inari jossa on ihan riittämiin eksotiikkaa (kuten mm. hiihtohissejä) näin etelästä katsottuna. Eikä sitäkään käy kiistäminen, ettei paikannimen pituus (3 tavua) olisi vaikuttanut valintaan koska se osuu juurikin kohotahdin sävelkulun ¼-nuottien mittaan. Imatra olisi ollut yhtä hyvä, mutta siellä kun ei ole sitä eksotiikkaa (kuten hiihtohissejä vaikka joku vanha hoito olisikin ollut), niin se sitten jäi.

Nykyisin Jepualla asuva Don Juan Bolero halusi lisäksi ja erityisesti kertoa seuraavan tarinan, joka on niin totta kuin vain rehellinen argentiinalainen, Jepuan mies voi sanoa.

--------------------------

”Tangon tehneellä joukkueellamme on pitkät perinteet, jotka ulottuvat aina 1970-luvulle asti. Mieleenpainuvin tapaus oli kiertue Romaniassa, jonne yksi kaljupäinen Urkkikin änkesi väkisin mukaan. Eihän Urkille olisi saatu viisumiakaan, ellei sitä olisi nimetty bändimme roudariksi. Tapasimme jo lentokentällä kutsun esittäneen maailman mukavimman miehen Nicolae Ceaucescun. Mietittiin siinä sitten porukalla miten saataisiin Urkki älytetyksi muualle asioita sotkemasta, niin johan joku keksi että pannaan sille pyssy kouraan ja viedään se vaikka metsästämään.

Konsertin alkukin siinä sitten vähän viivästyi kun Nicolaen, joka tietysti oli meille kavereiden kesken ihan vaan ”Nikke”, aikataulua sotki nimittäin pahasti se, että hänen piti käydä pistämässä petoja ketjuilla puihin kiinni jotta Urkkikin sai kahden tunnin paukuttelun jälkeen edes yhden osuman. Nikkekin sai sitten osuman ja samalla tikkausta vaatineen haavan käsivarteensa ketjusta kimmonneesta luodista kun Urkki aloitti kohdistusammunnan ilman lupaa kohti saalista eikä maalitaulua.

Konsertin jälkeen Nikke oli niin haltioitunut, että päätti luovuttaa meille korkeimmat mahdolliset tittelit. Plasticista tuli ”Melankolian Mestari ”, AnttiJ:stä ”Alakulon Arkkitehti” ja minusta ”Bandoneonin Bandiitti”; itsensä Nikke nimitti samalla kertaa ”Tangoajatusten Tonavaksi”. Sanoisin yhtään liioittelematta, että Nikke oli esityksestämme jopa melkein yhtä innostunut kuin Paavo Lipponen kotimann … siis kotimaisen Veijo Baltzarin konsertista.

Kuulimme myöhemmin, että Nikke oli alkanut rakennuttaa kansalaisten eläkkeisiin varatuilla varoilla valtavaa rakennuskompleksia tulevien tangokeikkojemme esiintymispaikaksi, mutta projekti jäi valitettavasti vähän vaiheeseen kun tangoja ymmärtämättömät huligaanit pistivät Niken turpeen alle.”

-------------------------

Noin siis tarinoi Bandoneonin Bandiitti, rehellisyyden äiti ja isä, Jepuan Don Juan Bolero, joka käski sanomaan samalla terveisiä Jari Isometsälle: tarjoan Lahdessa hiihtostadionin baarissa pari Hemohesiä kun seuraavan kerran osutaan samaan aikaan paikalle turisemaan vaikka Lahden kisoista ja Romanian keikoista.

Sitten ei puutu muuta kuin tangon sanat, jotka syvimpien vesien tunteiden tulkki Plastic Padding raapi kasaan viimeisillä voimillaan parisuhdettaan säästelemättä, itseään ruoskien ja tuhkaa päällensä ripotellen, selkä vereslihalla ja ranteet auki.