latt=latteuksia, jotka eivät synnytä kenessäkään yhtään mitään. Peken logiikan mukaan kaikki maailmassa kirjoitettu runous on tunteetonta tekotaidetta, koska se on kirjoitettu paperille. Tunne ei pysähdy ajatteluun eikä kynänvarteen.

Tekstit eivät synny itsestään, kaikki taide pitää tehdä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sanoitukset olisivat mitään valmiiksi mietittyjä fysikaalisia kaavoja. Fiilispohjalta voi syntyä hyviäkin juttuja, mutta usein myös äärimmäisen epäkiinnostavia latt

Tuo Peken käsitys tekstien tekemisestä tulee suoraan romantiikan ajan käsityksestä, jossa taiteilijaa pidettiin nerona, joa tekee taidetta jumalallisen inspiraation vallassa. Se voi kuulostaa hienolta, mutta menee kyllä katteettoman idealismin puolelle. T

Taisit "Peke" tulla vahingossa kaapista ulos tuossa muutama viesti taaksepäin, ja paljastit oikean käyttäjätunnuksesi. Kun lukee kirjoittamiasi kommentteja, niin tuskin kannattaa paljoa pottuilla Wilholle asiattomuudesta...

Kovin yksin tuo Peke tuntuu tuon mantransa kanssa elelevän. Tuntuu siltä, että kaveri ei edes tiedä asiasta mitään, kunhan räksyttää lämpimikseen.

Minua ihmetyttää Peke, että tunnut tietävän meidän tekstinkirjoitustapamme paljon paremmin kuin me itse... Tähän asti olen luullut tekeväni tekstejä toisella tavalla, mutta onneksi korjasit minun väärät käsitykseni.

Ja Wilho, kommenttisi kuulostavat välillä kuin kiukkuiselta kolmivuotiaalta tulleilta, jos haluat antaa itsestäsi älykkään kuvan jo bändisi edun takia, kannattaisi myös siihen osastoon panostaa...

Niinpä, koska tunnesisältö kappaleissanne jää mielestäni usein liian ohueksi, ja koska sanoista on kuitenkin tietoisesti yritetty tehdä syvällisiä, kuulostaa lopputulos mielestäni paikoin tekotaitelliselta, ja tämän väitteen takana seison edelleen.

Kaikkiin esittämiini väitteisiin on toki olemassa runsaasti poikkeuksia, mutta pointti on se, mitä itse koen tt:ksi ja miten uskon sen syntyvän ja eroavan oikeasti koskettavista asioista.

Tähän kohtaan ehkä sopisi terminä inspiraatio; hyvä sanoitus yntyy helposti nopeastikin sen vallassa, mutta jos sanoitusta lähdetään tekemään väkisin lause kerrallaan, niin ei monesti auta vaikka ajatukset olisivat kuinka syvällisiä, ontoksi helposti jää.