Tästä Asti Aikaa

Taas aurinko nousee ja horisontin halkaisee ylle kallioisen erämään näky kuin menneen maailman kertomuksista eikä siihen voi palata

Huudan etääntyvään horisonttiin, huudan kuin ääni voisi täyttää vellovan tyhjyyden

Valon juova horisontin halkaisee ja kaikkeina vanhimman pois pyyhkäisee pölyksi tähtien väliin

Huudan etääntyvään horisonttiin, huudan kuin ääni voisi täyttää vellovan tyhjyyden
Jätän sen taakseni kun on aika lähteä

Kun on aika lähteä hiljempaa huuda hiljempaa ettemme heräis vielä tähän paikkaan muistojen metsän puiden takana liikkuu jotain muuta

Olen kulkenut talviyöt, kristalliaavikot, suunnattomat etäisyydet, punaiset kuviot

Näissä käytävissä liikkuu hirviöitä joita helvetti ei suostu asuttamaan eikä veren mattapintaa joka portaikossa viipyy

Olen kulkenut talviyöt, kristalliaavikot, suunnattomat etäisyydet, punaiset kuviot
Ja jossain on torni, siis hiljempaa huuda hiljempaa ettemme herättäisi heitä

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu