Mä muistan vikan päivän konttarissa muksuna
kun me leikittii ja karkit kävi maksuna
meil ei ollu hätää, oltii nuorii ja viattomii
pelattii futist jos oli vaa kenttii hiekattomii
oli pelei aamusta iltaan
vaatteet kuras taisteltii kovaa vastarintaan
ja yritystä oli ja se tuli suoraa mun sisält
sydämmestä asti ja se sydänkin mun isält
se oli vika vuosi siellä
kakkosen jälkeen muuttoa olikin vaikee niellä
oli uus paikka, uudet kuviot ja niin
edellises paikas oli jääty haikeisiin tunnelmiin
sinä hetkenä mä tajusin et siin ne vuodet vierii
mä oon vast nuori ja kasvan kokoajan vielkin
jos mä pysähdyn, mä teen hallaan vaan itselleni
ja sen kautta päästänkii muut menemään mun edelleni

Vuodet vierii
tuntuu et siit ei ois ees aikaa ku oltii pienii
mut kyl siit on
nii nopee ne vuodet vaa vierii


Välil on pakko pysähtyy ja vetää henkee
ilman arjen kiiret ja sit syytä etten kerkee
jokaisen pitäs tajuta antaaa itelleen aikaa
ja tehä mistä tykkää eikä jäädä mitää kaipaa
välil on tietty sallittuu muistella ja nii
sit sitä kautta levätä ja tunneil uneksii
mut kuitekaa se ei sais jäädä tavaks sun arkeen
tai muuten se hioo esiin siit sen puolen karkeen
mul on omat tavat rentoutuu
mökil ei oo pelkoo et ne huolet alkas kertoutuu
ää, siellä painan menee melkee sataa
ehkä voisin olla jo näiden vuosien kovettama
must tuntuu vaa ettei oo fiilist parempaa
kun saan aidolla hymyllä hymyillä mun kameraan
ja jättää huolet taakse nii et pystyn elämäst nauttii
ja tehdäkkin sen huolel eli leijuu niinkun astronautti

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu