(Laulua ei ole vielä nauhoitettu.)

Sysimetsän siimeksestä riennon äänet raikaa
Siellä villi peikkokansa punoo julmaa taikaa
Päiväkodin aikovat ne voimin alistaa
Nyt saapuu peikko mahtavin, se laumaa valistaa:

"Veljet! Tunnette peikkoalkemian ensimmäisen säännön!"

Peikkovanhus liehuparta aikansa pois jauhaa
Ympärillä peikkokansa riemuissansa pauhaa
Kun harmaahapsi, valkoviiksi neuvot auliit antaa

"Aina, kun teette loitsun, teidän on... SYÖTÄVÄ HYVIN PALJON LAPSIA! Päiväkotiin!"

Peikkokansa riehaantuu ja kirmaa kohti rantaa

Takkuturkit läpimärät käyvät kaupunkiin
Pian katse osuu kadunkulman arabiin
Hän peikkosille tarjoaa lämpöisen kebabhain
Vaan rähikäisille ei riitä pelkkä kebab lain

Niin kuolinhuuto särkee aurinkoisen aamuhetken
Kun päiväkotilaiset pihaan päättää pienen retken
Pikkupiltit nokosille iloissansa kiitää
Kun kadun päässä tomupilvi hurmeinen jo siintää

"Katso, Ritva. Ovatko nuo eskarilaisia?"

"Eivät. Ne ovat aivan liian karvaisia ja..."

"Voi luoja, onko tuo Habib? Mitä ne ovat, Ritva?! MITÄ NE OVAT?!"

"Pahin painajaisemme, Jori Sivari."

Niin päiväkodin tätönen, hän poimii haulikon
Ja äidinvaistot liekeissä näin ryntää taistohon
Hän urheasti puolustaa lail' karhuemon ikään
Mut' peikkolauman mahtia ei pysäyttää voi mikään

Vaik' jalopeuran rohkeus tuon pienen rouvan täytti
Pian peikko sydäntänsä alkupaloiks näykki
Jo valtaa pelko sivarin ja kenties hyvä niin
Ei kirkunut kun rukka syötiin suihin parempiin

Jo kiiluu silmät ahnaasti kun peikot astuu saliin
Teletapeiks' luullen kertyy lapset ryhmähaliin
Näin päättyy satu siitä kuinka peikot käypi sotiin
Lailla hiljaisuuden joka saapuu päiväkotiin.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu