Aika erikoista vääntöä tämä on. Ei hullumpi heitto lainkaan. Tulee joku Ville Leinonen ja Tuomari Nurmion Hullu Puutarhuri levy mieleen. Homma pysyy kaikessa häröydessään ihmeen hyvin kasassa. Voisimpa faniutua jo pelkästään tämän erikoisen musiikillisen lähestmistavan takia. Lopun yrjänämäiset laulut pistää korvaan. Varmaan yksi erikoisimpia mikserin esityksiä.

Genre menee viuhahtaen ohi, mutta omaperäisyyttä ei ainakaan biisistä puutu. Laulu sopii mukavasti taustaan ja kuulostaa muutenkin kivalta.

aluks tulee mieleen et kivan leijuva tunnelma, mut sit taas kun nää lyriikat on sen verran "syvällisempää/korkealentoista"-osastoa niin ei oikein tiiä mitä tähän sanos. Voihan olla et noissa lyriikoissa on jotain muutakin kun inside vitsailua, en vaan jaksa tässä olotilassa keskittyä ja jotenkin mulle kyl jäikin sellanen kuva et horinaesajakkarantetterilekkeri jne... voin toki olla väärässäkin. mutta, mutta...kitara tosiaankin leijuu..ja kiva "ufo" ulinaa siinä päällä...rupee jonkin sortin elokuva kohtaus pyörii silmissä...
mut kyl noi horinat, jotaka alkuun on kyl siis ihan lystikkäät, rupee loppupeleissä lähinnä vituttaa.

Vaikea pala tämä, kertakaikkiaan. Toisaalta saundimaailma ja miksaus on erittäin hyvin kondiksessa, tätä on jokatapauksessa hyvin miellyttävä kuunnella. Tosin kun oikein monta kertaa pistää kuunnellen putkeen, niin tuo Theremin-saundin käyttö alkaa olemaan liiallista, ei sen olisi tarvinnut koko ajan kujerrella (tosin saattaa siis johtua siitä, että kuuntelin tätä monta kertaa putkeen :/ ).

Lukaisin myös projektin historiikin läpi, ja yllätyin kun huomasin että tämä on siis improttu. Hyvin on improttu, ei minua ainakaan haittaa nuo sanoitukset pätkääkään (paitsi sana "postimies" siellä lopussa oli jokseenkin epäolennainen lisäys, mutta tietenkin täysin olennainen). Sen sijaan harmittamaan jäi tunne siitä, että tätä on enemmän väännetty huumorilla kuin millään muulla, olen ainakin kuulevinani laulajan leveän virneen ja muutamassa kohdassa juuri ja juuri pidätetyn naurunpurskahduksen?

Tämähän olisi pienellä rakentelulla oikein hienoa suomi-ambienttia jos tämän impron pohjalta vääntäisitte homman uudestaan rakenteen kanssa, poistaen isoimmat ylilyönnit, kuten melodian epätasaisuuden (kuulostaa laulu muuten aika Loirimaiselta l. hyvältä) sekä tuon lopun selkeän Ismo Alankomaisuuden voisi hajoittaa efekteillä isompiin sfääreihin. Onhan tässä järkeä, ei siinä mitään, mutta jos tämä on tarkoitettu huumorina niin minen ossoo suhtautua siihin. Sen sijaan näin meditatiivisella saundimaailmalla ja soinnutuksilla saa jo jykevää kampetta aikaan.

Ujelluksesta en oikein osannut päättää häiritseekö se vai ei... Paljon mielenkiintoisia elementtejä läpi teoksen joka tapauksessa. Laittaa ainakin miettimään mistä pahuksesta tämän performanssin sanomassa on kyse ;) Yleisestä soundimaailmasta pisteet.

No jopas oli mielenkiintoinen pläjäys näin aamutuimaan. Aika mielenkiintoinen soundimaailma on tähän luotu ja tuo vinkuna joka vei biisiä eteenpäin oli hauska. Sanat tuntuivat hieman tekotaiteelliselta ja laulu oli aika falski. Jotenkin ei oikein tiennyt että oliko tämä nyt läppä vai ei. Tämä voisi olla melkein kumpaa vaan.

Loistavaa toinen Erotiikan biisi ensimmäisen perään. Hah "kalastivat järvellä kaloja jotka olivat .... kaloja". Itse asiassa ikävintä näissä teidän performansseissa on (mikäli nyt oikein olen ymmärtänyt, että nämä on ihan puhdasta improvisointia), että ne nimenomaan kuulostavat vähän turhan väkisin väännetyiltä. "Nyt pojat improvisoidaan perkele". Sanotukset näissä on kaikkein ikävimmät kun niissä ei ole sen enempää nerokasta ideaa kuin "banaanin päällä on kukka" - heitetään vaan tarinaa sen mitä päähän tulee. Bändiä se varmaan viihdyttää nauhoitettaessa, mutta yleisö joutuu vaan toteamaan että "noh olipas se .. outoa".

Soitosta ja soundeista päätellen siellä on kuitenkin ihan osaavia jannuja tekemässä näitä. Kuuntelisin paljon mielummin jotain vakavahenkisempää, tai sitten jotain tasokkaampaa huumoria - tällainen huumori ei kahta biisiä kauemmin jaksa viihdyttää.

Itse "biisistä" vielä, meni vähän psykedeeliseksi tuon "kaloja jotka olivat kaloja" -kohdan jälkeen. En pitänyt tästä niin paljon kuin "rakkaus on leipää" -esityksestä. Siinä oli enemmän ideaa, tämä jää yhtä mystiseksi kuin teoksen nimi - silmäpelikaani. ... Voi olla että toisessa mielentilassa olisin enemmän huvittunut.

Sanat oli kyllä loistavat. Se että biisissä on jo theremin nostaa pisteitä. Ujeltaa niin pirun mukavasti.