Todellakin, jotain sodanjälkeistä tunnelmaa tästä löytyy.. kuulasta, kuin ydintalvi olisi laskeutunut ja muutamat eloonjääneet harhailisivat autioituneessa maailmassa lumessa. Ja Areksen julmat silmät tuijottaa heitä käskien tarttumaan aseisiin toisiaan vastaan. Hyvät saundit, vähän erikoinen rakenne. Kuuntelin kyllä välillä vähän "toisella korvalla" että pitänee kuunnella uudelleenkin..

Hienoa rauhallista ja lievästi eeppistä tunnelmaa. Biisissä on onnistuttu juuri siinä mihin pyrittiinkin. Voin kuvitella hylätyt taistelukentät. Ja ainoa elävä olento on kolostaan kiipeävä sisilisko, joka haistelee kalman täyttämää ilmaa kielellään. Loppua kohden elämän määrä kasvaa ja lisääntyy. Kaikki on pian taas ennallaan, ainakin kunnes seuaavan tuhon aika koittaa. Kerrassaan hienoa matskua, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan täydellinen. Minimalismi kunniaan.