kuuntelen muutaman sekunnin ja tulee laini "kaikki mausteet ja maitoa". Saatana repesin nauramaan että öö tollanen plöräys on joko kolmen pennin huumorimusassa tai jossain coolissa suomiysärimäisessä nuoruudemme suomipopissarokissa. (tai sitten Neon 2) --Tottakai tulin tulokseen että jälkimmäinen, koska Snacke on tuttu miljardin vuoden takaa galaksin toiselta laidalta. Luulen että tää ois 8 arvosanan biisi, mutta sellaista en anna koska tässä on nostalgiaa mukana koska muista tekijän ja sen jotku vanhat biisit ja keskustelut ja yleisen vintage-mikserinetteyden. Ja vaikka tuntuikin että voi vittu kasin peruskamaa. Niin sitten tuli nuo hienot stemmat ilmoille pitkin biisiä. Itse olin aina ja olen ikuisesti stemmamuusikko joka tykkää rakennella kermanpehmeitä jänniä stemmoja. Tää on kymppi. Ja tosiaan yksi piste siitä tulee lisää nostalgiasta ja toinen stemmoista. eli. Tää on kasi. Tai siis 80 yhteensä. eli kasi ja kymppi. Tai niinkun me karjalassa sanotaan: kaheskytkymmentä.

A-puolikamaa ihan selvästi. Ja tykkään aina siitä et sanoituksen tuntee syvällä, vaikkei siitä kokonaisuutena mitään ymmärtäisikään. if juu nou wot ai miin.

Hyvin sun soundit taas toimii yhdessä. Basso on pehmeä, kitarat kuivahkot ja keskiääntä reilusti, rummuissa huonekaikua. Mukavan rähjäisen kuuloinen myös tuo overdrive kitara. Vika kertsiin saatu sitä vielä kerran meininkiä kitaramelodioilla, josta biisi putoaa hennon pianon ja akkarin varaan. Piip, piip, piip ja Spedemäinen kuoro saa joka kerta leveän hymyn naamarille. Ihan nappi outro. Lyriikoista en oikeastaan ymmärtänyt paljoa, mutta se ei haitannut yhtään. Ässät ehkä vähän suhisi jossain kohtaa. Tykkäsin paljon.

Vaikka ero ei ole mahdottoman suuri tyylillisesti aiempiin tuotoksiin, mutta silti tuntuu, että viimeiset kolme kappaletta edustaisivat jotain uutta kautta katalogissasi. A-osan melodia oli mieleeni, toki sillä saralla oli tuttuun tyyliin toimitusta jokaisessa osassa. Sovitus rakentui pikku hiljaa ja kitarasoolon alkaessa tuli jopa sellainen puhdistunut fiilis: minä ymmärrän tätä musiikkia ja juuri noin sen pitää mennä. Sanoitus oli hyvinkin moniselitteinen, mutta muutama nosto. "Kosketus katoavaan hetkeen" on hieno ja kaunis ilmaisu, ilman että täysin tarvitsee tietää mitä se tarkoittaa. Nyt napsahti keskikahdeksikko kohilleen ja toteamukset vaihtuivat kysymyksiin. Ylipäätänsä tästä voisi käyttää termiä muotovalio.