Syväl sisimmäs, mä tunnen jotakin
mä tunnen kuinka pienet miehet sotii mun sotani
geenien kautta, oon oppinu selvii
oppinu itestäni pää elementit
mua ei saanu korjattuu pillerit tai meisselit
en antanu periks vaikka usko heikkeni
eka lähti läheisii, sit lopuks lähit sä
nykypäivän murheet, mut sisältä särkivät
välil iltaisin, rukoilen luojalt
edes yhtä helvetin rauhallista vuotta
meidän suku se, on surun kulkue
eka suretaan, ja sit taas suutumme
lupasin vannoin, etten mä masennu
hautaan on jo sun arkku kannettu
en mä oo herkkä, mutten oon kovaa vaan
puhun lauseitten kautta metaforana

mult ei koskaa hävinny usko kokonaan
nyt usko kulkee mukana pitkin mun popoja
mä nostan katseeni, usko palaa taas
pitkästä tuntuu et oon oikeella radalla

mult ei koskaa hävinny usko kokonaan
nyt usko kulkee mukana pitkin mun popoja
mä nostan katseeni, usko palaa taas
pitkästä aikaa tuntuu et oon oikeella radalla

mä voisin räppää vaikka sata raitaa
jotta tuska sisält helpottas kaikilla aina
mut niin ei käy, eikä hävii se tauti siit
mun sisäl pienet miehet on todella tautisii
ei mun maailmaa voi maalata avaraks
mieli tekee temppui tukossa kyynelkanavat
uskon rippeet, jäljellä on vaa
mut neki mielen mukaan on olematonta
nosta katse ota vastaan kaste
eikä se oo ylhääl ketä kutsun jumalakseni
mä uskon siihen, mikä pitää mut maan pääl
mä uskon siihen mitä mä saan täl
saan sen, mikä merkkaa mulle eniten
lisää elämiä, läpi elämäni pelien
en mä oo herkkä, mutten oon kovaa vaan
puhun lauseitten kautta metaforana

mult ei koskaa hävinny usko kokonaan
nyt usko kulkee mukana pitkin mun popoja
mä nostan katseeni, usko palaa taas
pitkästä tuntuu et oon oikeella radalla

mult ei koskaa hävinny usko kokonaan
nyt usko kulkee mukana pitkin mun popoja
mä nostan katseeni, usko palaa taas
pitkästä aikaa tuntuu et oon oikeella radalla

mult ei koskaa hävinny usko kokonaan
nyt usko kulkee mukana pitkin mun popoja
mä nostan katseeni, usko palaa taas
pitkästä aikaa tuntuu et oon oikeella radalla

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu