Uskomattoman tummaa kauneutta syvältä repivänä äänimassana.

Hmm, kai näinkin voi sanoa, koska siltä tämä tuntuu.
Hyvin fyysinen teos, värähtelee kehossa.

Mielenkiintoinen kappale. Pidän tästä :) Aivan kuin näkymä avaruudesta.

Tässä kuuluu Fibonassin värähtelyä...

No huhhuh, tämä oli ihan tolkuttoman kuuloinen. Rakastuin. Onko jo kokonaisia biisejä tällä meiningillä? Foorumilta tämän bongasin...

Epävireisistä ja muutenkin häiriintyneistä asteikoista olen aina pitänyt.

Jos tämän soittaa vähän epävireeseen omasta asteikostaan (siis siitä kultaisesta leikkauksesta), niin erilaisesta, mutta edeleen hyvältä se kuullostaa.

Tuosta ylempää löytyvistä biiseistä Reflections on Water -kappaleessa aika tasan 11 minuutin kohdalta alkaa huiluharmonioiden sarja, joka menee kultaisen leikkauksen taajuussuhteissa, luoden siihen aika jännän tunnelman. Seuraavana listalla olevassa Movement in Stillness -biisissä on käytetty osaa tässä esimerkissä olevasta materiaalista, esim. 6:12 kohdalla. Kaikissa kolmessa kyseisen Echoes from an Engulfed Cathedral -albumin biisissä on jonkin verran näitä harmonioita mausteina siellä sun täällä tunnelmaa luomassa. Samoin siellä on hyödynnetty paikoitellen kultaisen leikkauksen aikasuhteita.

Hieno idea ja hieno toteutus. Pidin tästä ihan kympillä.

Melodiat eivät kuulostaneet yhtään häiritseviltä tai "epävireisiltä" vaikka ei kromaattisten asteikkojen mukaan mentykään. Itse tykkään myös vältellä noita kromaattisia asteikkoja...tämä oli kyllä hieno idea. Tämä oli tunnelmaltaan samanaikaisesti kaunista ja pelottavaa...

Kiinnostavaa, eräänlaista musiikkitieteilyäkin. Tästä asetelmasta tulee mieleen jonkun ikäänkuin "suuremman" tekijän läsnäolo. Tämä vaikutelma liittynee aika paljon osittaiseen ennakoimattomuuteen ja arvaamattomaan virtaukseen ääninäytteen dynamiikassa. Toisella tapaa voisi hieman filosofoiden sanoa, että tässä kommunikoidaan rajattomammin ja objektiivisemmin itsensä todellisuuden kanssa, koska myös tekijästä riippumattomat vaikuttimet (joskin tekijän valitsemat) puhuttelevat. Osa mystisestä filiksestä tulee myös hyvin alkukantaisista (perustavanlaatuisista)harmonioista ja luonnollisesta elävyydestä. Jotain hyvin paljon samansuuntaista tunnelmaa tässä silti on kuin Docin ja Selyaninan yhteistyössä muutenkin, vaikka uusi kokeilu kyseessä onkin. Olisiko tuon kultaisen leikkauksen perusvire sitten ollut salakavalasti ja huomaamatta mukana jo aiemminkin... Toki syy voi olla muissa tuotantotavoissa. Innovatiivista meininkiä.

Ei minusta niinkään epävireiseltä... Tavallaan koko ulottuvuus ja silti äärellisyys läsnä, josta me voimme aina vain nähdä ja kuvitella paljon vähemmän. Pakko soittaa uudelleen...

Tulee vain mieleen että kylläpä ihminen on pieni.