Ihan helmi alku. Sade luo tämän biisin. Miksi kaikki pitää pilata mksaamalla se sadeääni pois?

Tyhmää.

ja sade taas!! :-)

lähtee niin surumielisen haikeasti = kauniisti. kuin ranskalainen mustavalko elokuva, tautalla syksynsateiset bulevardit lehtien putoillessa.
tekele yltyy lopulta aikamoiseksi instrumentti keulimiseks, ennenkun taas haihtuu pois, kuitenkin jonkin sortin aistillisuus kantaa läpi virren.

tää on monisyinen ja kestää kuuntelukertoja. Nytkin hypin instumentista toiseen ja seurailin lumoutuneena "tulittelua"

Seesteinen mietiskelevä...........kostean viipyilevä........

Niin sinistä, niin kuulasta ja taidokasta.

Vastasyntyneen ihmettelevä katse nousee mieleeni tästä monen kuuntelukerran jälkeen.

Viatonta, armollista, lohdullista.

En tiedä, missä minä olin.
En varmaankaan Wienissä enkä hautausmaalla.
Silmieni eteen kohoaa vuoristossa jäästä rakentunut ikiaikainen kristallilinna, jonka lattialla lumi pehmentää kilisevät äänet ja suo tämän lempeän musiikkinautinnon.

Lena Selyaninan kädet ovat taiotut.
Tämä kappale on erinomainen näyte hänen luovuudesta, osaamisesta ja jostain, joka antaa tunteen, että on jotain suurempaa kuin mitä me voimme yhdessä elämässä edes kokea.

Lumoava kappale.
Teidän yhteistyö tuntuu sujuvan saumattomasti.