Tässä hivelevän kauniissa uusklassis-avantgardistisessa biisissä Napoleon Bonaparte ja Emily Brontë kirmailevat 1800-luvun kesäisillä gallialaisilla nummilla pohdiskellen filosofisia kysymyksiä, mm. tuolloin jo varsin kehittyneen sveitsiläisen käkikelloteollisuuden mahdollisia vaikutuksia Jean-Luc Godardin tulevaan elokuvataiteeseen.
Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään
10
|
DOGHILL 13.08.2008 Kaunista...upeeta.... |
|
||
10
|
Jasnajan Puukissa 06.08.2008 Huikaisevaa kerrontaa, jälleen kerran. Kokonaisuus, joka pitää sisällään niin paljon pieniä tarinoita pääteeman ohella. Siellä täällä läikehtii uusia kasvoja, uusia alkuja, kaikuja menneisyydestä. Kanervakankailla tuulee leppeästi. Catherine vaeltaa huokaillen omia polkujaan etsien Heathcliffiä uudelleen ja uudelleen. Näin päin tällä kertaa. Hyvin taidokas sovitus, todella upeaa mielikuvitusta ja musiikillisesti loistavaa antia. |
|
||