Kohtalaisen tiukka biisi. Riffit toimi moitteetta ja porukkamesomisesta plussaa.

Biisillä on ainakin helvetin hyvä nimi :) Laulajalla on hieno ääni ja soundit muutenkin aika pätevät. Asenteellista meininkiä kyllä on! Taitavia soittajia myöskin. Eipä tästä kyllä pahaa sanottavaa löydy

kohtuu hyvää mättöä, rumpali paukuttelee mukavasti :P

En kuuntele tai diggaile tällaista modernia kamaa käytännössä ollenkaan, mutta tälle biisille on annettava erikoismaininta, sillä sen pääriffi on yksi tiukimmista, mitä olen vähään aikaan kuullut. Tuon yhden riffin ansiosta olen tätä kirjoittaessani kuuntelemassa biisin jo kolmatta kertaa läpi.

Muita huomioita: mukava örinä, rumpalilla sopivan apinamainen meininki, suhteellisen meluisat soundit.
Ainoa varsinainen miinus, jonka keksin, voisi olla se tyypillisin eli basarisoundi, joka on ainakin minun makuuni turhan kivinen.

Joka tapauksessa tämä biisi on malliesimerkki siitä, kuinka yhden koukun tai kuninkaallisen riffin avulla kuuntelija saadaan kiinnostumaan ja kiinnittämään huomiota koko muuhun biisiin.

Dethera jyystää speed metallia sellaisella antaumuksella, että tätä kuunnellessa tuntuu farkkuliivi kasvavan päälle ja pitkävartiset kunnon korislenkkarit jalkaan. Havaittavissa on vaikutteita mm.suomalaisen speedin kuninkaalta STONElta, mutta myös uudemmilta metallibändeiltä. Tämä kappale tosin ei ole niin monimuotoinen ja yllätyksellinen kuin mitä esim.Stonen musiikki oli aikanaan. Lisäksi vokalisointi kuulostaa enemmän death-murinalta ja se tekee hyvän eron muinaisiin speed ajan bändeihin. Tässä biisissä on hienoa se, että DETHERA elvyttää tehokkaasti spees metal-ajan jengihuuto perinnettä, eli vokalistin kurmotuksen väliin bändin pojat huutavat napakasti sanoja tai lyhyitä lauseita ja ne ovat kaikessa käskevyydessän todella tehokkaita, kun ne on toteutettu näinkin hyvin.

Soittopuolella olisi sitten enemmän tekemistä. Pojat soittavat kyllä hyvin ja paikoin tarkastikin, mutta -komppikitaroiden soundikin tekee osaltaan sen- soitto kuulostaa hieman suttuiselta. Mutta huono soundikaan ei anna kaikkea anteeksi, eli tällaista musiikkia soitettaessa pitää sahaukset soittaa äärimmäisen tarkasti, senhän jo perinteetkin velvoittavat. Soolokitara osuudet ovat kunnianhimoisia ja sormissa löytyy nopeutta, mutta ei oikein tarkkuutta ja välillä on synkronisaatio eli plektrakäden ja kaulaa hiplaavien sormien yhteispeli halusessa ja tämä johtaa siihen että liian usein turvaudutaan hammer-on soittoon.

No tämä saattaa tietysti olla hieman pilkun viilausta. mutta kaiken kaikkiaan perus palikat ovat hyvin läjässä. Treeniä tarvitaan vielä paljon tulevaisuudessa, mutta suunta on kuitenki oikea!!!

Haha, tässäpäs asennetta! Kovat on lyriikat ja köörihuudot. En oo vielä oikein päässyt sisälle tämmöseen thrashaavaan musaan, mutta ehkä jonain päivänä. Sopivan kimuranttia riffiä kyllä.

Loistava biisi! Kovat vokaalit!

Ihan tätä kuuntelee, vaikka en pahemmin perusta tällaisesta

Toimivan kuuloista menoa. Yhteissoitto toimii, sounditkin hyvät. Jotenkin kuitenkin tämä ei eroa hirveästi massasta näin yleensä. Kuitenkin varsin menevää toimintaa ja oli siellä mukavat tilusoolotkin. Rumpalikin hoitaa hommansa mainiosti. Livenä tätä pittailisi varmasti mielellään! Kasin laitan tälle!

Ekariffi täräytti heti laakin naamaan. Se oli jollain tapaa huvittava, mutta silti helvetin tiukka. Heh ja pakko on sanoa että tämä voisi olla Stonen äkäisempi pikku-serkku. Soitossahan ei ole mitään moittimista... eikä suoraan sanoen missään mikä tekniikka puolelle viittaa. Taitoa löytyy ja visio vaikuttaisi olevan kasassa ilman turhia harhailuja. Jos jotain vikoja pitää kaivaa niin niitä löytyy ainoastaan omasta musiikki maustani suhteessa tähän, mutta siitä huolimatta kolahti vaikken tyylilajin ylimpiä ystäviä olekaan. Kippis ja kulaus,
kyllähän tämän kolinan melskeessä tuoppeja kaataisi karvaisesta turvasti pötsiin. Luulisi pamppujen kiinnostuvan.