Kappale on alunperin sävelletty vuonna 2004 Impulse Trackerilla. Löysin vanhalta 3,5" disketiltä mainion Guitar Pro -tabitetun kitarasovituksen, sekin vuodelta 2004. Tämä on erittäin uskollinen mukaelma, jossa olen käyttänyt myös soundimaailmaa, jollaisen nuori minä olisi kappaleelleen halunnut.
Löysin biisin vuoden 2009 syksyltä. Kappale tuntui yhä ajankohtaiselta ja herätti sen verran ajatuksia, että päätin lisätä sen tänne. Omistettu käyttäjälle SerialSelfKiller.
Klamydia on suomen yleisin sukupuolitauti, mutta tässä kyynel ei viittaa tatuointiin, ainakaan ensisijaisesti, joten kyseessä ei ole tribuuttibiisi, vaan ennemminkin intertekstuaalinen ja kantaaottamaton kappale.
Anteeksi laulutaidon puute, kompressointi ja angsti taas. Enpä ole kummemmin ihmisenä tai muusikkona kehittynyt.
Ei mahda mitään.. Primitiivinen vaisto käskee tuhoamaan dynamiikan aina kun sitä on.
Kun ei ole menossa minnekään,
kuinka kauas sinne pääseekään.
En osaa kirjoittaa rakkaudesta. En ymmärrä ihmissuhteita. Teen musiikkia huumeista.
Kappale kertoo krapulasta joka ei lähde pois vaikka dokaa joka päivä. Itsekunnioitus kyllä katoaa. Ja merkitykset.
Viime aikoina ajatukset ovat taas pyörineet elämän ja kuoleman ympärillä, muiden ja oman. Päädyin palaamaan kokonaan elektronisen musiikin pariin kun hukkasin kitarani. Samalla Cravestoalytuzum sai pitkästä aikaa arvoisensa kappaleen.
Löysin arkistojen kätköistä biisin jonka olen tehnyt vanhoina pahoina aikoina, kauan sitten.
Pidän. Harmi että tuolta ajalta lähes kaikki tuotanto on kadonnut maailmalle.
Cravestoalytuzum jatkaa henkilökohtaisena taistelunani tehdä henkilökohtaista musiikkia.
Angstia ja laulutaidon puutetta on turha kommentoida; muuten arvostan kyllä kaikkia kommentteja ja etenkin kehittävää kritiikkiä.
Biisi minulta minulle. Vähän tälläistä musiikkia tein kun aloitin biisien säveltämisen.
Henkilökohtaista nostalgiaa.
Kyselin genreä tälle, päädyin punkkiin.
Kirjoitin tämän joskus kauan sitten lukiossa.
Henkilökohtainen inhokkini nykyään.