Heh, tuli mieleen yks kaverin biisi - tosin se oli hieman tempolaukkaavampi jytky. Mutta siis noista laulelujen efektoinneista, onko bendiä vai vibraa vai mitä - sama se. Tälle on paikkansa ja aikansa, mutta se ei ole nyt. Uskoisin että kunnos p-aktiiveissa kuunneltuna, ehkä jopa luureilla manskun liikenteen seassa hortoillessa, tämä olisi tosi vaikuttava.

Tää on äänimaailmaa joka vie unille miellyttävästi. Tälle on helppo antautua. Biisi olis hyvin voinu olla kymmenenkin kertaa pidempi... tosin ainahan sen voi laittaa pyörimään uudelleen ja uudelleen. Ja uudelleen uudelleen... ja uudelleen... uudelleen... zzzzz....

Toimii ku kahvi aamulla!

Tässä on jotain keskieurooppalaista, keskiaikaista tunnelmointia. Laulun kuva saattaa osin vaikuttaa näkyyni, mutta olisin luultavasti nähnyt silti saman näyn. Biisi ei ala eikä lopu, on vain loputon ympyrä. Ja valitus kiertää kehää, niin kuin elämässä: kun synnymme, me itkemme. Kun elämme, me itkemme. Kun kuolemme, me itkemme. Tämä on valitusvirsi. Yksi parhaimpia mitä olen ikinä kuullut.

Ayahuasca. Heimon nukkuessa intiaanileirin mustanruskeissa varjoissa hiipii kutsumaton vieras, sotaisan naapuriheimon salamurhaaja, rituaalikirves vyöllään. Nyt ei ole sotahuutojen tai kasvomaalausten aika, soturi aikoo uhrata kunniansa oman heimonsa vallanhimon alttarille. Henget kuitenkin tietävät kaiken, näkevät haaleimmankin siluetin tiipiin kylkeä vasten ja kuulevat pienimmänkin risun rasahduksen soturin mokkasiinin alla.

Hieno äänimaailma ja stereokuva. Painostava tunnelma. Upeat nyanssit. Ainoa mikä jää häiritsemään on paikoitellen epävireinen kiekuna, joka muutamana hetkenä onnistuu kuulostamaan hieman hassulta.

Nuo valittavat äänet ovat kyllä ihan mainiot - oikeita ihmisääniä, oletan? En tiedä onko imac:ini syytä mutta nuo paukahdukset kuuluvat mielestäni liian kovaa. Vaipusin ahdistavan harmoniseen uneen mutta joka lyönti herättää. Muu äänimaailma makoisa. Olisi kivaa tietää teoksessa käytetyt soittimet (siis balanssi kone / "oikeat" soittimet), vai onko se artistin salaisuus?

Kyllä tässä on aivan kuin olisi sukeltanut sinne ihmisen mielen uumeniin siellä missä levottomuus kukoistaa ja ajatuksia myrkyttää mieltä negatiivisilla aatoksilla. Melko psykedeelistä kamaa. Erittäin vaikuttavaa.

Hylätyn mielisairaalan raskaat metalliovet kumahtavat takanani. Edessäni on pimeä kellarikäytävä, ja viileänkostea tuulenhenkäys käy kasvoilleni syvyyksistä. Se tuo mukanaan hapanta ilmaa, muistoja menneestä. Otan askeleen eteenpäin. Jossain narisee auki jääneen oven sarana, ja mieleeni tunkeutuu pelko, ajatus siitä että riivatut sielut yhä kulkisivat näillä käytävillä. Otan tukea kosteasta kiviseinästä ja nostan myrskylyhtyni korkeammalle. Astun syvemmälle...

Kuin matka alitajuntaan. Aivan mahtava.

Siistiä tunnelmaa tässä rakennetaan. Tunkkaisia ja kumeita soundeja, koomisen ja vakavastiotettavan rajamailla taiteilevia vokaalisampleja. Mukava tuo kitara tai vastaava joka vetää tuollaista espanja-akustisrytmiä, mikä lieneekään nimeltään. Tummat paukahdukset toimivat erittäin hyvin tunnelmanluojina ja rytmittäjinä. Taustaölinät käyvät vähän itseääntoistavaksi biisin edetessä. Kivasti resonoivia soundeja leijailee taustalla ajoittain. Loppu feidaa hienosti pois.

Aika onnistunut teos noin kokonaisuudessaan. En kyllä osaisi laittaa tätä soimaan oma-aloitteisesti, mutta jos soitat tätä minulle joskus sopivassa mielentilassa niin kuuntelen ahnaasti!

Kappalehan on taidetta. Mieleen tulevat juuri jotkut kauhuelokuvan kohtaukset tai lahkon rituaalit, joissa poltetaan pilveä nuotion ympärillä. Oudoin biisi, jonka olen täällä mikserissä tähän mennessä kuunnellut. Hämyisä tunnelma, soundimaailma loistava, Afrikka meininki, joten eihän kappale enää kaipaa mitään lisäystä.

Ihan uskomattoman häröä settiä, ei sitä voi sanoin edes kuvata. Tulee mieleen jonkun lahkon rituaalit, jossa palvotaan mielen tuottamia aistiharhoja maanalaisissa katakombeissa. Soundimaailma on aika tyylikäs, diggailin. Biisi varmaan sopisi trippailuun ja toimii varmaan jollekin genrestä diggaavalle hyvin.

Antakaa lentävä matto niin lennän pilveen :D No ei sitten, kyllä sätkäkin riittää.

Onhan tässä aika mielenkiintoinen tunnelma...Ei ihan peruskamaa. Vaihtelua sais olla enemmän...

Kyllä on aika oudon kuuloinen biisi, todella eksoottisen kuuloinen, ihan kuin joku luostari tulisis mieleen jossa palvotaan jotain tuntematonta jumalaa. Aika outoo kumminkin sanon vielä kerran.

ovelaa äänimaisemaa ilman turhian pinkoiluja..
orgaanisen analoogista menoo ja vasemmalle metsän jälkeen...

Todella outon nimi tuolla kappaleella, tyylilajikin on itselle lähes tuntematon,mutta loppujen lopuksi biisi on ihan hyvä

tästä on kyl vaikeeta sanoa yhtään mitään.... kuulosti ihan kun joku elokivan äänimaailma rikkinäisellä kotiteaatterilla

intialaisvaikutteista...? täähän sopis johki matkailuohjelman taustalle=) ei vaiskaan, varmasti genrestä diggaaville hieno kokemus!

Musiikkina en tätä edes arvostele vaan jonkinlaisena äänimaailman rakentelutuotteena. Enpä muista, milloin olisin kuullut näin ahdistavan pelottavan fiiliksen tuottavaa ääntä. Pelottavia mielikuvia ilmestyy päähän ja voisin kuvitella monta kauhuelokuvaa, joihin tämä olisi sopinut erinomaisesti taustalle. Pituudeltaan vähän turhan pitkä kuitenkin minun makuuni, koska jo parin minuutin kohdalla tuntuu, että "on kuullut kaiken". Hienoja ääniä ja hyvää tunnelmaa...

Hitsit.. nyt täytyy myöntää että tämmöinen "musiikki" ei saa multa oikein minkäänlaista ymmärrystä... paitsi muuten jotenkin tulee vähän mieleen Pink Floydilla ku oli jotain tommosia outoja ääniä biisien aluissa jne. hmmph? ... No perhana.. olen sanaton. On sekin jotain plussan arvoista ehkä.? Numeroa en uskalla vaan antaa! :)

Vaikka ambientin ystävä olenkin, tämä biisi menee vähän liian sekaviin vesiin. On tässä ihan tyylikkäästi saatu ääniä aikaiseksi ja jonkinlainen maisema, mutta nuo ujeltavat ihmissoundit eivät oikein toimi. Itseäni ne rupeavat häiritsemään. Ne pois ja homma toimisi mielestäni paremmin. Jonkinlainen kehityskaari olisi kiva lisä.

mmh, psykeldeliaa todellakin. rupee pelottaa pian. aika tollaset kalmanhenkiset saundit... jotain kuitenkin kaipaisin lisää. ehkä jotain sellast korkeempaa tilutteluu vaikkapa jollain haikeella viululla tms.

Näistä ambienteista tulee aina leffamaailma mieleen ja sitä kautta voimakkaammin kuvaelämyksiä kuin musiikkinautintoa... ainakin tässä tapauksessa. Voisin hyvin kuvitella tämän tasoisella tuotoksella olevan käyttöä.

Tätä ei varmaan ole tehty ihan tosissaan ja/tai selvinpäin? Teema on pikkasen yksitoikkoinen, minkäännäköistä varsinaista melodiaa ei ole huomattavissa. Sopisi ehkä johonkin taide-installaatioon äänitaustaksi.

ah synkkää meininkiä. Odotin kyllä biisissä tapahtuvan enemmän, biisin alku kuitenkin kuulsoti lupaavalta
Inroksi liian pitkä ja biisiksi tylsähkö. Pari kunnon koukkua sinne tänne nii hyvä tulis.

Pelottavaa, ahdistavaa ja hämmentävää. Musiikiksi en tätä itse sanoisi, vaan äänimaalailuksi. Tässä haetaan tunnelmaa, ja se tosiaankin tästä teoksesta löytyy. Tällaiseen musiikkiin ei itsenäisenä teoksena tule juurikaan törmättyä, vaan nämä ympätään jonkun toisen taidemuodon kanssa yhteen. Jos haluan pelotella itseäni ja saada ahdistuneen olon kuuntelen tätä yksin pimeässä... Jos haluan tanssia laitan O-Zonen. Näin se vain käy.

melko mystiseltä kuullostaa...jotain intialaistyylistä kailotusta tuolla taustalla, sopis tomb raiderin taustalle? ;)

Juu tää on taas tätä mitä ei voi ymmärtää (,eli taidetta kait sitte)...

Todella mielenkiintoisia äänimaisemia. Tosin tuosta etnishenkisestä vokaalitaiteesta (?) en kauheasti riemastunut, vaikkakin se täydensi hyvin tämän kokonaisuuden.

Ainakaan tätä teosta ei voi syyttää omaehtoisuuden puutteesta - seikka joka tekee tämän musan "ymmärtämisen" huomattavasti keskivertoa vaikeammaksi. Aina joskus tämän kaltaisia teoksia kuunnellessa tulee mieleen, että on pyritty ainoastaan tekemään jotakin omituista, mutta kumma kyllä, tällä kertaa niin ei käynyt. Jaksoin sujuvasti kuunnella loppuun asti ja jopa pidin. Jännä trippi. :)

Ahdistava, Sairas, Älyttömän hyvä! Melkeen vois kuunnella uudestaan mutta tässä on nyt mielenterveys vähän rajamailla, että tarvii psykologillakin käydä, niin jos uudelleen kuuntelisin niin saisin jotain tyhmää päähäni :D mutta aivan kipeetä kamaa! samaa rataa!

Mielenkiintoinen äänimaisema. Syvyysvaikutelma on hieno. Minen silti ymmärrä. Päällimmäinen vaikutelma on ahdistus. Lieneekö tämän tarkoitus helpottaa vai lisätä sitä, en tiedä. Onko se edes millään lailla tarkoituslistalla, vai onko sellaista listaa ollenkaan...

Tämän vois kaupata meidän ruotsinopettajalle, jolla on tapana soittaa kaikkea mahdollisimman mieltä pysäyttävää tehtävien teon lomassa.. :) Psykedeelistä todella. :D Heinäpellolla taivasta katsellen olisi varmasti maailman parasta.

Tästä tulee sellainen olo et täytyy alkaa rukoilee ja kumartelee Mekkaan päin, sen verran itämaisia sävyjä tässä on, mutta tää on taas osastoa dokumenttien taustamusaksi. Sillä en saa tästä biisiä millään, samplejä ja ambienttia vaan päällekäin. Hyvin tämä on silti on tehty, mutta kun alle 30 secunnin kohdalla biisi on jo kuultu ja se on sitä eteenpäin seuraavat 5:30 minuuttia ihan samaa kun ekat 30 sec. .niin... Niin en tiedä onko tää tarkoitettu kamatrippailuun vai mihin.

aaaaaaahh...tää on sitä itteensä, psykedeliaa. ahdistavan saundimaailman olet luonu, siis tämä positiivisessa mielessä. se pata rrumpu pamahtelu siellä taustalla toi syvyyttä. mä sain tästä sotasen vaikutelman...hhmmm..silleen surmaaminen jo loppunut ja pakokauhuset äänet laskeutuneet peittämään maan, fiilis. ammattilaisten tavaraa!!

Pelottava, erittäin. En tiedä mistä nuo speechit on ripattu mutta ne kyllä pistävät kylmät väreet selkään. Tämä olisi oikeastaan pikemminkin taustamusiikkia kuin yksi kiinteä teos.

Pelottavia äänimaailman maalausta heti aluksi. Kovin on jännittynyt ja painostava fiilis. Heti tuli mieleen että tämä toimisi tosi hyvin jossain kauhuleffassa. Aika yskinkertainenhan tämä on kun varsinaisesti ei mitään suuria muutoksia tapahdu, mutta niinsen varmaan kuuluukin tällaisessa pykedeelisessä musiikissa ollakkin. Ihan toimivan pelottavaa settiä, mutta ei tätä tällaisenaan huvikseen kuuntele.

perkele kun on pakko kirjottaa toi 40 merkkiä. hoh hoh
oiskohan tässä jo nyt se neljäkymmentä merkkiä.
merkkiä
merkkiä

Tällä tavalla aamulla melko hiljaisella kuunnellessa ei ainakaan huomaa häiritseviä piikkejä äänissä. Melko voimat poistavaa vonkunaa. Ihan lässähdän tähän ja hädin tuskin saan tätäkään kirjoitettua. Tämä on enemmän tasapaksua mössöä kuin nuo muut. Jotenkin eheämpi, mutta samalla tylsempi kuunnella. Toisaalta tässä on valittu se hyvä reitti joka toimii. Siltikään en itse tälle mitään hyödyllistä käyttöä löydä omassa elämässäni, vaikken niitä virheitäkään löytänyt. Hieno biisi, joka vaan ei sovi omaan makuuni.

Tämä on hieno, se alkaa itämaisella joikunalla ja jatkaa päättyäkseen ....
HYVÄ !

tässä on todella arabimusan tunnelmaa, mutta uutamat soundit on paljon rohkeampia ja tunnelma hajoaa välilää...tuntuu niinkuin harras muslimi olisi joutumassa helvettiin ja huutaa siitä..välillä matkustetaan todella syvyyksiin ja huuto ei lopu, itku vain jatkuu..tämä on aika ahdistavaa musiikkia, ehkä näin aamulla en suosittelisi..=) mutta soundit ja tuotanto on laadukasta, ja jos tämä on tarkoitettu ahdistavaksi, niin siinä on onnistuttu! lisäksi tuo arabisoitin muistuttaa jostain mikä on totta, mutta mitä ei ole suomessa..

Ambient? mielenkiintoisen kuuloista joka tapauksessa, elokuvallismusiikillsta ja aika tunnelmallisen puoleista tavaraa joka tapauksessa, ulverin soundtrack tuotanto tuli etäisesti mieleen.
laulu oli aluksi jotenkin häiritsevää mutta kappaleen edetessä sillekin löytyi tarkoitus ja paikka, ehkä vielä ennemmän olisi boinut olla jotain pikku ääniä tms. mutta kaikin puolin toimivaa omassa ulottuvuudessaan

Aiheuttaa värinää selässä,tuntuu hassulta,kuulostaa hassulta..Jumitusmusiikkia parhaimmasta päästä,ah,tätä kuuntelee ilolla uudelleen ja uudelleen!
Vallattoman tsilli äänimaailma joka aiheuttaa silmien lupsahtelua ja halua kömpiä lämpimän peiton alle..
Kiitos,tämä on mainio!

Tässä on otetta! Jo ensimmäisten sekuntien aikana huomasin että olen koukussa tähän. Toisen kuuntelukerran alkaessa sammutin huoneestani valot, menin sängylle makaamaan, ja pistin Winampin hienot visualisaatiot telkkarin ruudulle. Tämän jälkeen matkustin maailman ympäri vähintään kolmesti, ja jokainen reissu oli edellistään kokemuksellisempi.

Tällä todella on vaikutusta aivojen käyttäytymiseen. Ajatukset alkavat harhailla kaikkeen täysin järjettömään maksamakkarasta purjehduskisoihin Thames-joella. Biisi ei vain päästä irti otteestaan ennen kuin aivoparat ovat rupeutuneet täysin. MaTaM TooT kahlitsi minut täysin, tästä ei ole poispääsyä. Kerrassaan mahtavaa!

Minulla ei ole varaa sanoa halaistua sanaa soundeista, joten jätän äänimaailman analysoinnin tarkkakorvaisemmille. Tällaisen perus puolisukeltajan korvaan se kuulosti varsin miellyttävältä, en keksi mitään napinan aihetta. Eli ainakin minusta soundipuoli on toteutettu ihailtavan huolellisesti. En voi taitamattomuudessani tarjota muuta kuin kappaleen herättämien assosiaatioiden, läpikäymäni mielikuvamatkan kuvailua...

Mieleen tulee clichémäisesti jokin pakanallinen rituaali pimeässä, elävän tulen tai kylmän täysikuun raa'assa valossa. Äänimaailmasta olen havaitsevinani orientaaleja piirteitä, joten pois laskuista jäävät ainakin huppupäiset keltit nummilla, ja tundran shamanistiheimot. Kyllä se nuotion loimu on läsnä diabolisiin muotoihin vääntyviä varjoja tanssittamassa... Kappaleen edetessä pönkittyvät mielikuvat joko afrikkalaisten tai indo-aasialaisten animististen, luonnossa elävien heimoyhteisöjen uskonnollisista menoista.

Häiritsevän aggressiiviset sääsket inisevät korvieni juuressa, väreilevä ilma on pakahduttavan kuuma ja kostea, päihdyttävien esanssien värjäämä. Piileskelen joen äyräällä nenääni myöten sameassa vedessä, tarkkailen rannalla loikkivia hiippareita. Varjoista irvistelevät epämääräiset hahmot: näköaistiärsytystä, joka ei ikinä saa aivojen tulkintaa, ja jää pelkäksi aistimukseksi. Paikkakin on hahmottunut – köynnösten peittämät temppelirauniot jossain Borneon sademetsissä... vähän niinkuin Ilmestyskirja Nyt -elokuvan loppukohtauksessa.

Loppua kohden kuitenkin alkavat mielikuvat ehtyä, ja viehätys laantua. Ehkä vika on minussa, mutta tämä ei tahdo riittää ruokkimaan mielikuvitustani pidemmän päälle. Joko minulla on jonkinlainen keskittymishäiriö, tai kappale on vähän liian tasapaksu kantaakseen täydet kuusi minuuttia.

Puuduttavaksi kuuntelu ei kuitenkaan käy – tämä auditiivinen maisema kestää useammankin tutustumiskerran. Pikemminkin olo jää hieman tyhjäksi... hölmistyneeksi, kuin jokin, mitä koko kappaleen ajan odottaa, jäisi tulematta. Äh, tällainen nurina on perustelematonta, jos itkemäänsä puutetta ei edes osaa pukea sanoiksi. Ehkä se on tuo enteilevä atmosfääri, joka ikään kuin lupailee suoraan karvankohottajalihaksiin käyvää kliimaksia. Sen verran vanhanaikainen olen, että kaipaan aina jonkinlaista huippukohtaa.

Tulen äärellä tanssivat, kuin jostakin äärimmäisen kaukaisesta ajasta revityt ihmishahmot lietsovat itseään oudoille, hämärille tajunnan tasoille. Huuma tarttuu minuunkin, realiteetintestaus alkaa rakoilla, tanssijat saavat käsittämättömiä muotoja – kuin he muuttuisivat puoliksi eläimiksi, tai sulautuisivat ympäristöön. Ja sitten he yht'äkkiä havahtuvat, ja pistävät pillit pussiin.

Biisin alku tuntuu kantavan minut pimeälle mantereelle, keskelle kuun valaisemaa yötä, unohdetulle metsäaukealle. Syvältä maan uumenista kantautuu alkukantainen kumina ja yön eläimet kiertävät varjoissa. Hahmoja liikkuu piirissä hitaasti, tarkkaillen.

Jälleen kerran tarjoillaan hypnoottista ja äärimmäisen orgaanista ääntä joka tuntuu sulautuvan massaksi johon on helppo vajota. Ehkä hieman eläväisempää rakennetta ja selvempiä elementillisiä eroja olisin kaivannut, nyt tietyt ideat pääsevät toistumaan hieman liian monta kertaa. Soundeihin on joko käytetty aikaa ja suunnittelua, tai sitten on vain käynyt äärimmäisen hyvä tuuri. Onnistuneinta biisissä on ehdottomasti se kuinka kaikki eri osaset on saatu tukemaan kokonaisuutta, säilyttäen silti oman luonteensa.

Erittäin tunnelmallinen ja onnistunut teos, joka pakottaa kuuntelemaan tarkasti jotta suostuu avautumaan koko komeudessaan. Juuri tällaista musiikkia on upeaa kuunnella leväten pimeässä huoneessa jolloin voi vain uppoutua ääneen.

Aika outo äänimaailma. Itsekö siellä joikaat...? Mielenkiintoinen tuttavuus, mutta pidemmän päälle rupeaa olemaan puuduttava. Juurikaan ei muutosta löydy.

Hienosti on kuitenkin saatu miksattua pehemäksi kokonaisuudeksi. Positiivisena asiana se, että koko ajan löytyy sitä menoa, mutta toisaalta; se voisi hellittää välillä ettei tule toistamisen makua.

Oispa tää ehkä soundeiltaan parempikin, kuin kasi, mutta ei maha mitään. P-piimäisyys ei ole minun mielenkiintoani varten.