Tämä olisi hieman hiottuna melko kelvollista taustaääntelyä esimerkiksi johonkin
tietokonepelin luolasektoriin. Sensijaan aktiivikuuntelussa se onnistuu luomaan
mielenkiintoisen kontrastin: toisaalta se on aika pelkistetty, mutta sitten myöhemmin
alkavaa vokaalipatchin painelua ei voi enää harmittomana hissimusiikkina pitää.
Hevonen on kyllä tässä kappaleessa lyöty jo metwurstiksi selvästi, eikä muunnos
taida olla reversiibeli - siitäkö haikea tunnelma?