Se sattuu kun sieluparkaa raastetaan väkivaltaisilla työkaluilla. Kitarasoundi on uskomattoman ruhjova & sisuskaluja repivä. Ei tätä ilokseen kuuntele, mutta biisi jaksaa kantaa mielenkiintoisena alusta loppuun.

Todella häiriintyneen kuuloinen alku. Aluksi kitarointi kuulosti tylsältä, koska siinä ei ollut pahemmin eroa aikaisempaan tavaraan, mutta kun taustalle hiipi muuta ääntä, alkoi fiilis olla karmiva. Olin kuulevinani ihmisääntäkin jossain välissä, ja se oli todella pelottavaa. Loppu oli omituinen, mutta juuri siksi hyvä. Ei kuitenkaan vieläkään yllä "Crushed and Desecrated":n tasolle, joka on mielestäni jo tavallaan klassikko.

paljon mielenkiintoisempi kuin allaoleva. outoa saastaista tajuntaan aaltoilevaa psykedeliaa, pikimustaa sellaista.. satunnaiset spontaanit äänivärisyttelyt voivat tuoda teokseen yllättävänkin paljon lisäsyvyyttä kuten tässä kuulemme.

menenkin tästä viiltämään ranteeni auki parin buranapurkin voimin, kiitos...

Kovin psykoottista maalailua, tai ainakin psykoottiseen mieleeni sopivaa...

Kertakaikkisen painostavaa, riipivää tavaraa...
Joku kumminkin puuttui, ehkä koneellinen tarjonta ei ollut niin päällekäyvää, kun tämä biisi ei varmasti ollut ihan pelkästään tässä?

Aamutunnelmissa en pysty parempaan, joten jääköön tähän