Eino-Väinö Satrianin levylle kun tämän pistäisi, niin lujaa läpi menisi. Nyt juuri on kello viisi yöllä, enkä jaksa oikein mitään. Siksi tämä lurautus saa nyt kympin. Ja minä yöunen.

Hyvää soittoo. Mun mielestä on hyvä, että jätkät on rehellisiä ja lyö kortit heti pöytään. Ei tietenkään maailman parasta, mut silti hyvää tilua! Jos on mitä näyttää, nii miks sitä ei sais saatana näyttää? Pitäs niinku yksin himassa vaan tiluttaa salaa. Morjes. Vammanen asenne. Just tollanen on tappanu kitarasankariuden.

mun mielestä biisi ei lähe oikeen käyntiin..tai sit en tajunnu?muuten ihan jänskän kuulosta, ei ihan makuuni. eikä tämä kyllä bluesia ole!
kitaristi osaa selvästi hommansa!siinä se!

Hyvin soitettua viilistelyä. Heavytausta paistaa läpi kun taskulappu verkkopaidasta. Ei meikän makuun, mutta ok!

soundaa mukavan utuselle heti introsta alkaen. kivan väljä ilmapiiri koko kappaleen ajan, ja jaksaa ajaa eteenpäin.miksaus soundaa ihan hyvälle, soundit ihan hyvässä balanssissa, paitsi mä oisin ehkä laittanu bassoo skidisti edemmäs.

Bluesiako? Menee Uli jon Rothin fiilistely musan puolelle enemmänkin. Hienoa kitarointia, Oikeastaan hiton hienoa kyllä on skaalat hallussa ja livakasti tipahtaa ne. On varmasti muikeeta pudotella sooloa hyvien taustojen päälle.Hyvä.

Vanhalla kunnon seiskytluvulla tällaista tabularasaa vihattiin ja sanottiin että tällaisen soittajat viedään ensimmäisenä saunan taa kunhan vallankumous tulee...

Hiukka sama tunnelma kun siinä Lou Reedin Sweet Janen versiossa missä kitarat ensin laulelee joitain minuutteja.

Kitarat soi kyllä kauniisti ja tunnelmoiden. Voin vain kuvitella miten mukavaa tällaista biisiä on sitten soittaa. Hienon kuulosta. Tähän lisäksi sopis joku laulaja, joka on polttanu äänensä viskillä oikein kunnolla, toisaalta taas nuo huimat kitarasoolot tuntuvat näyttelemään pääosaa tässä pätkässä. Antoisa kuuntelukokemus!

Ah, mieleen tuli viime kesän naurettavan nuorekas, sentimentaalinen vapauden tunne, kun ajelin öitä läpeensä auringonnousuun saakka Groove FM'n soidessa taustalla – melkein uunituore ajokortti taskussa. Tunnustan samalla sellaisen synnin, että ratissa tuli kuunneltua myös tuntitolkulla japanilaista poppia, välillä jopa mukana laulaen ihan fiiliksissä, joskin nuotin vierestä... "Tobira no mukou he..."

Takaisin aiheeseen: syystä tai toisesta rakastan tällaista hiukan kaihomielistä musiikkia. Tuo tekninen kikkailu antaa mahtavasti lisäväriä, jakelen ilomielin lisäpisteitä taitavasta soitosta. Lievää Gary Moore -otetta, mikä ei minun kirjoissani ole mikään miinus. Teknisyys ei tosin – varsinkaan bluesissa (vaikka tämä ehkä ennemmin kallistuisi jazzin puolelle) – saisi mennä tunnelman edelle, tässä biisissä ei muodostu ongelmaa sen suhteen, nokturnaalinen fiilis huokuu mukavasti alusta loppuun.

Jostain syystä mieleen tuli Dream Theater, en osaa nyt heti sanoa tarkkoja yhtymäkohtia... Samoin parissa kohdassa sointukäännöksistä tuli mieleen vahvasti Diablo 2:sen taustamusiikit (pelifriikin houretta, älkää ihmetelkö). Tämä muistuttaa myös kovin erästä biisiä Saishuuheiki Kanojon soundtrackilta (animefriikin vielä pahempaa houretta).

Hiukan läpitunkevat soundit kitaroissa... Mr. Vai. :-D

sävelkulkujen puolelta heittää melkein jazziksi, muuten siistin kuuloista blues jammailua. soolokitaran soolot paikoitellen mallikkaita, mutta paikoin alkaa ottaa pannuun, rajansa tiluleillakin. sekavia maisemia nukahtamisen rajamailta. olisko haitsut ja pellit vähän lujalla... hmm... ammattimaisen tyylikkäästi tehty kuitenkin.

Hieno tunnelmaltaan intro.. lupailee paljon. Ínstrumentaali olikin tämä teos. Todella kaunis. Melodioista pidin. Kyllä tätä jossain yöllä autoa ajaessa mielellään kuuntelisi. Toinen mihin tämä sopisi loistavasti olisi joku 90-luvun teinisarja. Melrose Place musat tulee jotenkin mieleen. Mutta loistava silti...

Tunnelmallista selkeästi etenevää fiilistelyä, makeita sävelkulkuja liidikitaralla, ei oikeastaan mitään valitettavaa.

Ika vaisun kuuloista mun maikuun mut ihan ok muuten, soundi on hieman sumea mut ei paljon haittaa, kaiut on kohdallaan ja kitara soi kivasti, tuntuu niinkuin olisin kuullu tän joskus jossain mut eipä tule mieleen..

Muistelin että olisi kommentoinut tän jo mutta en näköjään olekaan. Ihan mukavan kuuloinen soitto varsin hyvillä saundeilla. En oo itse mikään suuri instrumentaalien ystävä mutta tää toimii kyllä ihan kivasti. Ei huono ollenkaan. Sopis varmaa soundtrackiks jonnekin.

Ekaksi pistää korvaan todella terävä snaresoundi, mutta ei se mitään.

Hienoa tunnelmointia, tulee syksyinen yö mieleen ja valot, jotka taittuvat ikkunaan. Sellaista miellyttävää haahuilua, joku rhodes-soundi sopisi hyvin tähän kilahtelemaan pisaroina.
Tämä oli kaihomielistä, muttei ahdistavaa. Sain aikamoiset fiilikset kyllä. Sopivan öistä musiikkia näin illalla arvosteltavaksi.

Jos tätä halutaan kehittää yöllisestä vedosta hienoksi teokseksi, voisi vaikkapa melodia olla enemmän tasapainossa ja komppi voisi asettua hiukan. Rakennetta voisi kanssa vähän pohtia, nimittäin miten osat laitetaan hyvään järjestykseen. Mutta tämän varmaan jo aavistittekin.

Kivoilla saundeilla lähtee liikkeelle ja jatkuukin! Aikamoisen seesteistä meininkiä, minkä tuo yöllinen tekoaika (?) selittänee. Taidokasta kitarointia, ehkä hivenen satrianimaisella otteella, mutta ei kuitenkaan liian leimallisesti. Hyvää tunnelmointia, mutta kun sävellys kuitenkin vähän puuttui ja homma kääntyi välillä pikkuisen "show-off" -puolelle, rankaisen siitä 1,49 pisteen menetyksellä! ;-)

Mukavia äänimaailmoja perinteisten harmonioiden päälle rakennettuna. Itseäni ehkä vain hieman häiritsi irrallisen oloiset sweeppaus-tulittelut, kitaristina olen itse enemmän "isku per ääni" miehiä, mutta tämä on ihan mieltymyskysymys. Teknisesti taidokasta soittoa ja muutamista sointuvaihdoksista tulee vahvasti Opethin loistava materiaali mieleen. Improvisointitaustasta johtuen kuitenkin hieman jää punainen lanka uupumaan. Toimisi ehkä livenä paikan päällä kuunnellen paremmin.

Tunnelmabluesia illanvieton taustalle, vähän jatsiin taipuu. Hienoa kuulla tämän genren edustusta ilman niitä aivan tavanomaisimpia kliseitä. Soittajat taitavia, mutta yliyrittäminen vähän leimaa liikaa ja jotkin soiton osat menevät vähän yli sovituksellisesti...varsinkaan kitarointi ei koko biisin ajan jaksa palvella biisiä vaan asettuu enemmänkin Gary Moore -tyyliseksi heavytilutus bluesiksi, jota jenkkimuusikkoystäväni ns. "ego-wankingiksi" kutsuvat...Tyylitajua kaipasin siltä osin lisää. Kun on taitoa, sitä ei tarvitse todistella skaala-olympialaisten muodossa...

Todella makoisa pala yöllisiä tunnelmia todellakin.
Hyviä fiiliksiä saatu taltioitua ja kitaristi vetelee osuutensa tunteella samoin kuin muutkin orkesterin jäsenet.