En tiedä missä olen. Kuolinko minä? Jos kuolin, niin missä nyt olen? Mitä pahusta oikein tapahtui?! Näen leijuvani elementtien ja värien leijailemassa kaikkeudessa. Kuin kaikki hyvyys lämmittäisi samaan aikaan mieltäni, mutta miksi tunnen myös surua? En halua olla surullinen!

Hetken loputtua minut päätetään lähettä takaisin Maahan ja viimeistelemään ne elämäni asiat, mitkä minulta olivat jääneet kesken.

-90-luvun alun tunnelmaa! Jess!!

Mainiota jumitusta! Meiningistä tulee varsin vahvasti mieleen Wolfgang Voigtin projekti nimeltä Gas. Ja oikein hyvällä tavalla. Tällaiseen jumitukseen voisin uppoutua loppuiäkseni, ehkä pitempäänkin...

hyvä :)

Tulee mieleeni sateinen päivä kaupungissa, puistossa. Ihmiset kävelevät sateenvarjot kädessä.

hyvää,lyhyesti ilmaistuna!!!!

Kylläpäs on saatu hitaasta vieläkin hitaampaa. Tuntuu kuin ei etenisi niin yhtään. Kuitenkin jotain rytmiä on joka miellyttää mieltäni. Ei kuitenkaan yllä parhaimpiesi tasoon. Silti tässä on hieno idea joka on toteutettu säheltämättä.