Dimanttinen veto. Onhan tuota kaikenlaista pientä - mut ääh. Fiilistelen vaan.

tässä ei ollut oikein mitään,
mistä en olisi pitänyt.
aika helmi täällä vastaan
tulevien juttujen joukossa.
pianot oli tosi hienot, ja tulkinta
aika omaa luokkaansa. biisi oli
myös hyvä. kybä& fanius.

Minä olen aina pitänyt pianon äänestä ja etenkin jos soittamassa on joku joka hallitsee soittimen hyvin. Niin on tässäkin tapauksessa. Laulajan äänessä on sulattelua ja ehkä pientä liikaa yritystä kuuluu läpi. Lausuminen on näemmä vielä vähän hakusalla ja ääniala ei ole aivan täysin hallinnassa koska aivan oikeanlaisen laulutyylin valitseminen tähän kappaleeseen on vaikeaa mutta onnistuu jos miettii missä laulutyylissä on parhaimmillaan. Tulee vähän liikaa mieleen nämä nykyajan "asenteellisesti" laulavat jenkkirokkaritytöt. Silti pelkästää pianon ansiosta tämä on selvästi kasin arvoinen.

Ai tästä mä tykkäsin. No mä oon aina ollu heikkona pianoon ja naisääneen. Soundit nyt ei ollu ihan kohallaan, mut sen ymmärtää ku on live kyseessä. Selkeästi tässä on soitto hallussa. Yksinkertaisesti tää oli hyvä.

Kuten joku tuossa mainitsikin, aito tai luonnollisempi pianosoundi toisi huomattavasti enemmän sävyjä kappaleeseen, tällaisenaan tuo midisoundi vie aikalailla pohjaa herkältä tunnelmalta. Laulu taasen on hemmetin vahvaa ja toimivaa. Ja jos tämä on tosiaan live, niin se korostaa laatua entisestään. Biisin melankolinen tunnelma kolahtaa vahvasti. Ehkä biisiin voisi kuitenkin lisätä vielä jonkinlaista dynamiikkaa ja mahdollisesti vielä uusia osioita, hieman junnaava kokonaisuus rakenteellisesti.

Alun pianointro on soitettu hieman kömpelösti - onko soittimena joku midi-kiippari tai sähköpiano? Aito antaisi tuohon kyllä huomattavasti nykyistä enemmän sävyjä. Laulajan ääntäminen ja soundi tuntuu aluksi hieman teennäiseltä, sitten siihen tavallaan tottuu. Ei välttämättä olisi silti pahaksi edes kokeilla joko luontevampaa ja teeskentelemättömämpää soundia, tai sitten vetää reilummin överiksi. Pientä epäpuhtautta ihan parissa kohdassa, mutta livevedossa se on ihan ymmärrettävää. Noin minuutin kohdalla biisi harppaa aimo askeleen kiinnostavuudessa, kun solisti ottaa säröä mukaan. Todella positiivinen yllätys, soundi on hyvin kohdillaan. Pianistilla on soitossaan jonkin verran sävyjä, mutta etenkin tässä soitto vaikuttaa hieman hakkaamiselta. Pianosta toki saisi intensiivistä fiilistä ilman sitäkin. Biisissä jäin kaipaamaan kliimaksia, josta olisi ollut tyylikästä pudottaa saman tien hetkeksi takaisin alun kuiskailutunnelmiin (ja vaikka lopettaa biisi siihen). Tämä on tietysti tehty vaikka kuinka monta kertaa, mutta aina se toimii yhtä hyvin... sävellyksenä ihan ookoo genressään, esitys parempaa keskitasoa. Sanoituksesta ei jäänyt mitään mieleen, pitäisi miltei nähdä paperilla samaan aikaan tai kuunnella riittävän monta kertaa. Kasin annan.

Tähänkin on tullut törmättyä joskun aikaisemminkin, mutta hyvältähän tämä soundaa.

Enpä juuri tällaista kuuntele, mutta kovin asiallinen kipale. Pianon puolella osaavaa, joskin melko tavallista kaunista pliisua soittoa. Se mikä tekee tästä elävämpää on se, että laulusta löytyy ihan melodisesti osaavan laulamisen lisäksi fillistä ja kunnon taidokasta kärinää. Ja laulu ja piano vetävät aika lailla saumattomasti yhteen tempon ja dynamiikan liikkuessa, ehkä itsestäänselvyys, mutta kuitenkin. Ei ehkä tämäkään sellaista mitä kuuntelisi, mutta viis siitä, kympillä pitää lyödä. Oikean muusikon suoritus, joka varmaan pääsisi todella oikeuksiinsa nimenomaan livenä.

Joo, yhdyn edellisiin puhujiin. Tosi hieno ääni ja meininki on, ei voi mitään vaikka yrittäisi etsiä jotain negatiivista vastapainoksi...ainoa ehkä tuo laulussa ilmenevä ajoittainen pöhinä ja puhina, mutta se on minimaalisin vika, mitä tässä nyt tulee edes mieleen. Respectosta ja fanitus.

Alunperin kuulemani Fruit-projektin versio tästä kappaleesta oli jo mahdottoman hieno, mutta tämä (ilmeisesti "alkuperäisempi"?) versio kyllä jyrää vielä hienommin! Muistaakseni Tori Amos -vertauksen tein jo aiemmissa arvosteluissani, mutta pakko sama kortti on vetää jälleen hihasta ja todeta että "nainen ja piano" on yhdistelmä joka hallitsee.

Tässä biisissä nimittäin on energiaa niin että ohhoh. Ei siihen tosiaan tämän kummempia soittopelejä vaadita että saadaan tunnelma luotua, ja melkein jopa uskaltautuisin väittämään että tämä potkii kovempaa kuin se rokimpi versio. Tässä huomio keskittyy olennaisimpaan, itse biisiin ja tulkintaan. Tässä homma yksinkertaisesti todettuna toimii. Numero puhukoon puolestaan.

Tää on ehkä parhain biisisi ja hienoa
kuulla siitä näin paljas versio.
Tässä ei pidätellä. Ei.
En minäkään.

Inhottaa kun nää numerot loppuu kymppiin. Hyvä laulaja ja pianistikin panee parastaan. Aina tätä kuunnellessa meinaa vähän itkettää, onnesta kai.

Ei kyllä muuta tarvita hyvään kappaleeseen yksinkertaisesti kuin näin onnistunut piano ja laulu. Todella vahva tulkinta, jota kuuntelee mielellään.