Dodiih, nyt mennään.
Todella pirteä ote ja myös hemmetin hauska, tästä ei voi olla kun tykkäämättä.
Ei tähän muuta, pidä lippu korkealla ja lisää vaan.

Hitto, taas pitää päivittää lausuntoa siitä mikän mielestäni paras Rickbay-kappale. Tässä on paljon tuttua, onko sitten taiteilijan tyyli vai kaavamaisuutta, niin mahdotonta sanoa. Se mikä tämän nostaa jalustalle on valittu tyylilaji, disco jo itsessään riemukas musiikkilaji, niin sopii tähän kappaleen sanomaan. Ja eihän pelkkä discoilu riitä, vaan se että tämä on hyvin tehty ja äänitetty, pidin erityisesti noista stemmakohdista, usein sinulla on kööriä ollutkin, mutta nyt äänitys tai nuottivalinnat osuivat omaan harmoniakorvaan. Soittoa ja äänitys voi tässä muodon vuoksia kehua, sillä se on ollut aina mintissä, mutta nostetaan nyt vaikka murea bassoraita esille.

Tämä taisi sheikata itsensä kärkikahinoihin omassa pistetaulukukossa.

Tiukkaa soittoa mitä odotinkin! Sanoisin että tähänastinen suosikkini tältä tekijältä, joten omia vahvuuksia käytetty jälleen niin että ei jää epäselvyyttä osaamisen tasosta niiltä osin. Ja onhan tää hyvin linjassa aikaisemman tuotannon kanssa, elämisen keveyttä taas siis mukana mutta tällä kertaa discon syke vie päähuomion huumorilta, mikä minusta on vaihteeksi miellyttävä ratkaisu. Hyvälle tuulelle tästä soitosta tulee kun kerran kulkee.